Hanns Johst

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hanns Johst vuonna 1933.
Alfred Rosenberg (selin) palkitsemassa Johstia kansallissosialistisen puolueen taide- ja kulttuuripalkinnolla

Hanns Johst (8. heinäkuuta 1890 Seerhausen, Riesa, Saksi, Saksa - 23. elokuuta 1978 Ruhpolding, Baijeri, Saksan liittotasavalta) oli saksalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Johst kirjoitti ekspressionistisia näytelmiä, jotka tavoittivat natsien hyväksynnän. Sotilasarvoltaan hän oli SS-Gruppenführer.

Uransa alussa hän kirjoitti menestyviä ekspressionistisia näytelmiä, kuten Der Junge Mensch (Nuori mies, 1916), Der König (Kuningas, 1920) ja Thomas Paine (1927).

Kuuluisin Johstin kirjoittama repliikki on varmasti: “Jos kuulen sanan ‘kulttuuri’, poistan varmistimen Browningistani!” Näin lausuu päähenkilö nuori SA-mies Schlageter, josta tuli SA-joukkojen marttyyri. Näytelmästä Schlageter (1933) tuli natsi-Saksassa merkittävä. Hanns Johst, joka tuolloin oli Preussilaisen valtion teatterin tuottaja, teki näytelmän edustamaan “uutta teatteria kansallissosialistisessa hengessä“. Uuden teatterin tuli palvella kahta tarkoitusta: Ensiksi koska “uuden saksalaisen tuli syntyä saksalaisuuden verestä jä ytimestä“ teatterin tuli selventää katsojalle mikä saksalaisuudella pohjimmiltaan tarkoitettiin kansallissosialistisessa yhteiskunnassa. Toiseksi teatteri oli vihoviimeinen pedagoginen väline, jolla saksalaiset voidaan pelastaa todellisen maailman materialistisuudesta.

Schlageter oli tehnyt vaikutuksen Adolf Hitleriin, jonka suosikiksi hän pääsi sanomallaan: “Kansan yksilöiden tulisi seurata sokeasti yhtä johtajaa, tässä tapauksessa taiteilijaa, jotta kansa tavoittaisi paremman tulevaisuuden”. Kansallissosialistisen puolueen valtaannousun vuonna 1933 Johstin ura lähti nopeaan nousuun, sillä silloin hänestä tehtiin Saksalaisen runouden akatemian johtaja. Vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Preussin osavaltioneuvoston jäseneksi. Vuonna 1935 Johstista tuli valtakunnan teatteriviraston johtaja, jossa hän Joseph Goebbelsin johtamana muokkasi teatteria kansallissosialistiseen ideologiaan sopivaksi.

Sodan jälkeen oikeusistuin, joka poisti aktiivinatseja Saksan hallinnosta totesi Johstin hyötyjäksi ja tuomitsi hänet 500 markan sakkoihin. Hän haki muutosta tuomioon, mutta saikin 3 ½ vuotta pakkotyötä, omaisuuden puolitusrangaistuksenselvennä ja kymmenvuotisen ammatinharjoituskiellon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]