Hangon laajentamissuunnitelma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kontra-amiraali Belusovin Hangon laajentamissuunnitelma elokuulta 1940, sekä suomalaisten Hangon rintaman puolustus.

Hangon laajentamissuunnitelma tarkoittaa Neuvostoliiton operatiivista suunnitelmaa hyökätä Hangon sotilastukikohdasta sen ympäristöön Tammisaareen ja Padvamaalle varmistaen näin sivustat laajempaa operaatiota varten. Tällä tarkoitettiin hyökkäystä Suomen mantereelle välirauhan aikana 1940–1941 tukikohdan kautta.[1]

Hangon tukikohdan komentaja kontra-amiraali S.F. Belusov hahmotteli perussuunnitelman elokuussa 1940 suhteuttaen ne Neuvostoliiton Itämeren laivaston kokonaissuunnitelmaan.[1] Itämeren laivaston yleissuunnitelma puolestaan valmistui 1. syyskuuta 1940.[2] Yleissuunnitelman Hangon laajentamissuunnitelma perustui tilanteeseen, jossa Suomi olisi talvisodan tapaan yksin tai korkeintaan Ruotsin tukema.[1] Tällöin Itämeren laivaston tehtävänä oli yhteyksien katkaisu Itämerellä, Pohjanlahdella ja Suomen saaristossa. Belusov olikin pahoillaan, ettei talvisodassa ollut kyetty hyökkäämään Ahvenanmaalle, koska kuljetusaluksia ei ollut käytettävissä tarpeeksi.[1] Näiden varmistusten jälkeen Hangosta voitiin tällöin hyökätä sisämaahan. Tämän hyökkäyksen edellytettiin puolestaan toteutettavan Leningradin sotilaspiirin saamien ohjeiden mukaan yhdessä Viipurista länteen tapahtuvan hyökkäyksen kanssa. Hangon lounaisrintaman ja Viipurin kaakkoisen rintaman oli tarkoitus luoda myös pohjoinen rintama Sallan kohdalle, joka katkaisisi Suomen.[3] Syksyllä 1940 muutettiinkin joukkojen johto-organisaatiota maasodankäyntiä silmällä pitäen, kun Hangossa sijaitsevat joukot siirrettiin Itämeren laivastosta Leningradin sotilaspiirin alaisuuteen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Manninen, Ohto: Miten Suomi valloitetaan: Puna-armeija operaatiosuunnitelmat 1939-1944. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 9789513752781.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Manninen 2008: s. 119.
  2. Manninen 2008: s. 274.
  3. Manninen 2008: s. 120.