Henrik Wilhelm Johan Zilliacus
Henrik Wilhelm Johan Zilliacus (24. kesäkuuta 1823 Pyhäjärvi Vpl – 2. elokuuta 1887 Ruokolahti)[1] oli suomalainen juristi, virkamies, senaattori ja valtiopäivämies.
H. W. J. Zilliacuksen vanhemmat olivat henkikirjuri ja kuvernementinsihteeri Petter Vilhelm Zilliacus sekä Elisabet Ulrika Wolter. Zilliacus käi koulua aluksi Käkisalmella ja kirjoitti vuonna 1840 ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1845 ja maisteriksi 1847 sekä molempain oikeuksien kandidaatiksi 1850. Molempain oikeuksien tohtoriksi hän väitteli vuonna 1860. Zilliacus työskenteli vuodesta 1852 alkaen senaatin talousosaston ylimmäisenä kamarikirjurina, 1854–1858 Maanmittauksen ja metsänhoitolaitoksen ylihallituksen kanslistina, 1857 Luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallituksen sihteerinä sekä vuodesta 1858 Suomen Pankin sihteerinä ja 1862 alkaen ensimmäisenä kamreerina.[1]
Zilliacus nimitettiin vuonna 1866 Helsingin kunnallispormestariksi, 1873 prokuraattorin apulaiseksi sekä 1875 senaatin talousosaston jäseneksi ja siviilitoimituskunnan apulaispäälliköksi. Hän oli porvarissäädyssä Helsingin edustaja valtiopäivillä 1872, joilla hän toimi säädyn puhemiehenä.[1][2]
Zilliacuksen puoliso oli Äyräpään kruununvoudin tytär Ida Charlotta Söderhjelm ja heidän lapsiaan olivat kirjailija ja aktivistipoliitikko Konni Zilliacus sekä lääkäri Henrik Johan Wilhelm Zilliacus.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kotivuori, Yrjö: Henrik Wilhelm Johan Zilliacus. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 365–366. Helsinki: Otava, 1921.
- ↑ Veli-Matti Autio: Zilliacus (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||
| ||||||||||||||
