Prokuraattori (Suomi)

Prokuraattori oli autonomian ajan Suomessa ylimmästä lainvalvonnasta ja viranomaisten toimien lainmukaisuudesta vastannut virkamies, joka toimi senaatin yhteydessä. Virkanimike muutettiin marraskuussa 1918 oikeuskansleriksi, samassa yhteydessä kun senaatista tuli valtioneuvosto.

Prokuraattorit

Matthias Calonius 1809–1816 Anders Fabian Orrhjelm 1816 C. E. Gyldenstolpe 1817–1822 Carl Johan Walleen 1822–1854 Carl Wilhelm Trapp 1855–1856 Carl Edvard Gadd 1856–1863 Eugen Theodor von Knorring 1863–1867 Bror Peterson 1867–1870 Frans Richard de la Chapelle 1870–1871

Johan Philip Palmén 1871–1877 Theodor Sederholm 1877–1882 Robert Montgomery 1882–1886 Karl Gustaf Ehrström 1886 Alexander von Weissenberg 1886–1890 Georg Henrik Calonius 1890–1897 Woldemar Söderhjelm 1897–1900 Eliel Johnsson 1901–1905 Daniel Woldemar Åkerman (vt.) 1905

Valdemar von Hellens 1905 Julius Grotenfelt 1905–1908 Lorenzo Kihlman 1908–1909 Axel Fredrik Charpentier (vt.) 1909–1910 Immi Savonius (vt.) 1910–1911 Aleksei Hosiainov 1911–1913 Konstantin Kasanski 1914–1917 P. E. Svinhufvud 1917–1918

Prokuraattorin apulaiset

Vuoteen 1861 prokuraattorin sijaiset

Robert Henrik Rehbinder 1810–1811 Johan Fredrik Stichaeus 1812–1816 Erik Gustaf Baeckborg 1817–1818 Carl Gerhard Hising 1819–1822 Erik Johan Synnerborg 1822–1844 Georg Adolf Wetterhoff 1846–1854

Victor Furuhjelm 1854–1855 Bror Peterson 1856–1857 Knut Munck 1857–1868 Theodor Sederholm 1869–1873 Henrik Wilhelm Johan Zilliacus 1873–1875 Gustaf Adolf Krogerus 1875–1887

Henrik Gustaf Borenius 1887–1892 Anders Mauritz Hornborg 1892–1901 Lorenzo Kihlman 1906–1908 Samuli Koski 1911–1915 Väinö Kivi 1915–1917 Immi Savonius 1917–1918

Lähteet

• Jorma Selovuori & Tuomas Parkkari (toim.): Suomen hallintohistorian tilastoja 2, s. 116–117. Valtion painatuskeskus 1995.

Katso myös

• Prokuraattori