Hörtsö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hörtsö
Axyris amaranthoides BB-1913.png
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Suku: Hörtsöt Axyris
Laji: amaranthoides
Kaksiosainen nimi
Axyris amaranthoides
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hörtsö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hörtsö Commonsissa

Hörtsö (Axyris amaranthoides) on revonhäntäkasveihin (Amaranthaceae) kuuluva kasvilaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotinen hörtsö kasvaa 30–80 cm korkeaksi. Kasvin varsi on pysty, tähtikarvainen ja etenkin yläosasta haarova. Kukalliset haarat ovat pitkälti lehdettömiä, latvaosasta pienilehtisiä. Kierteisesti olevat lehdet ovat lyhytruotisia ja 4–10 cm pitkiä. Lehtilapa on kapeanpuikea, ehytlaitainen tai joskus alimmissa lehdissä hampainen, päältä vihreä ja kalju sekä alta ruskehtava ja tähtikarvainen. Kukinnot ovat lyhyitä tähkiä. Kukat ovat yksineuvoisia ja lehtihankaisia. Kukan kehä on kolme- tai harvoin neli- tai viisilehtinen. Hedekukat ovat tähkänä varren latvassa ja haarojen päissä olevien emikukkatähkien kärjessä. Heteitä on 3–5 kappaletta. Suomessa hörtsö kukkii elo-syyskuussa. Hedelmä on ruskea pähkylä, joka sijaitsee kahden tyvestään yhteenkasvaneen siiven välissä. Suomessa pähkylät eivät tavallisesti ehdi kehittymään.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin hörtsö on kotoisin Aasiasta, Venäjältä ja Kaakkois-Euroopasta.[1][2] Suomessa hörtsö on harvinainen uustulokas, jota on tavatta Etelä- ja Kaakkois-Suomessa, Pohjanlahden rannikkokaupungeissa sekä Koillis-Lapissa.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa hörtsö on tulokaslaji, jota on tavattu myllyillä, kaatopaikoilla ja tienvarsilla.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hörtsö sopii myös ihmisravinnoksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 135.
  2. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 120.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]