Gustaf Serlachius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gustaf Fredrik Serlachius (16. kesäkuuta 1935 Mänttä17. lokakuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen vuorineuvos ja pitkäaikainen metsäteollisuuden vaikuttaja.[1][2] Hän vaikutti merkittävästi Suomen kulttuurielämään Gösta Serlachiuksen taidesäätiön puheenjohtajana.[3]

Helsingin Sanomien mukaan Serlachius kuului Suomen viimeisiin patruunoihin: hänen sukunsa johti tehtaitaan "isällisin ottein" toista sataa vuotta.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustaf Serlachius opiskeli Yhdysvalloissa ja Genevessä Sveitsissä. Hän valmistui ekonomiksi vuonna 1959.[1][2]

Serlachius toimi pitkään sukuyhtiössään G. A. Serlachius Osakeyhtiössä ja edusti suvun neljättä polvea yhtiön johdossa. Hän aloitti yhtiön palveluksessa Kankaan paperitehtaalla 26-vuotiaana, ja hänet nimitettiin toimitusjohtajaksi 1969.[3] Yhtiö fuusioitui Metsäliiton teollisuuden kanssa vuonna 1986, minkä seurauksena syntyi Metsä-Serla. Serlachius toimi sen hallituksen puheenjohtajana vuoteen 1996 asti.[2]

Serlachius toimi Gösta Serlachiuksen taidesäätiön puheenjohtajana vuosina 1980–2009. Hänen kaudellaan säätiö avasi Mänttään taidemuseon rinnalle toisen museon, jonka nimi oli aluksi G. A. Serlachius -museo. Vuonna 2009 organisaatiomuutoksen yhteydessä museo sai nimen Serlachius-museo Gustaf. Museossa esitellään muun muassa paperiteollisuuden historiaa.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustaf Serlachiuksen isä oli R. Erik Serlachius, joka kasvatti pojastaan sukuyrityksen toimitusjohtajan.[3] Serlachius harrasti juoksemista, ja hän muutti Mäntästä Helsinkiin 1980-luvulla.[2]

Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Serlachius toimi vuoteen 1992 asti Metsä-Serlan hallituksen puheenjohtajana[3]
  • Hän oli UPM Kymmenen hallituksessa 1996–2005.[2]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gustaf Serlachius on kuollut Iltalehti. Viitattu 17.10.2009.
  2. a b c d e f g Pallari, Leena: Gustaf Serlachius. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. Viitattu 5.4.2015.
  3. a b c d Vesikansa, Jyrki: ”Serlachius, Ralph Erik (1901–1980)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 842–843. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]