Gustaf Melander

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gustaf Melander (9. tammikuuta 1861 Kuopio25. elokuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen fyysikko ja meteorologi, joka toimi Ilmatieteen laitoksen johtajana 1908–1931.

Melanderin vanhemmat olivat yliopettaja Henrik Leopold Melander ja Elise Leontine Enwald. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1885 ja lisensiaatiksi (tohtoriksi) 1890, jolloin hänestä tuli myös fysiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Vuonna 1908 hänet nimitettiin professoriksi ja tuolloisen Meteorologisen keskuslaitoksen johtajaksi, jossa toimessa hän oli vuoteen 1931 saakka.

Ranskaksi julkaistussa väitöstyössään Melander tutki kaasujen laajentumista, myöhemmin hän paneutui mm. suolahiukkasten merkitykseen meriveden tiivistymiselle ilmassa, valon vaikutukseen magneeteille sekä kappaleiden sähköisiin ominaisuuksiin. Meteorologinen keskuslaitos otettiin Melanderin johtajankaudella valtion haltuun, Sodankylään perustettiin magneettinen observatorio ja Suomessa aloitettiin kansainvälinen aerologinen ja maamagneettinen tutkimustoiminta.

Jo 1890-luvulla Melander oli pitänyt yliopiston fyysis-matemaattisessa osastossa ensimmäisenä henkilönä luentoja suomen kielellä. 1893 hän perusti Vipuset-nimisen yhdistyksen kehittämään suomen kieltä fysiikan alalla. Hän oli Luonto tieteen valossa -teoksen päätoimittaja ja julkaisi vuonna 1918 kirjan Nykyajan sääoppi.

Melanderin puoliso vuodesta 1899 oli Elsa Maria Berg (1876-1953).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 508.