Grigori Frid
Grigori Samuilovitš Frid (ven. Григо́рий Самуи́лович Фри́д; s. 22. syyskuuta 1915 Pietari – 22. syyskuuta 2012[1]) oli venäläinen säveltäjä. Hän opiskeli Moskovassa Heinrich Litinskin ja Vissarion Šebalinin johdolla. Hän oli sotilaana toisessa maailmansodassa.
Fridin varhainen tyyli koostuu sosialistisen realismin traditiossa sävelletystä musiikista. 1960–1970-lukujen vaihteessa hän omaksui nykyaikaisemman tyylin. Hänen merkittävimpiä teoksiaan ovat 1970-luvulla kantaesitetyt monodraamat Dnevnik Anny Frank (Anne Frankin päiväkirja) ja Pisma Van-Goga (Van Goghin kirjeet). Hän sävelsi myös lukuisissa muissa genreissä; esimerkiksi sinfonioita hänellä on kolme.
Frid järjesti luentokonserttoja. Hänen maalauksiaan on esitelty näyttelyissä, ja hän julkaisi muistelmateoksia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Frid, Grigori Sikorski. Viitattu 26.9.2012. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
