Grand Hotel Europa
| Grand Hotel Europa | |
|---|---|
| Grand Hotel Europa | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Ilja Leonard Pfeijffer |
| Kieli | hollanti |
| Julkaistu | 2018 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Sanna van Leeuwen |
| Kansitaiteilija | Stephan Vanfleteren |
| Kustantaja | Gummerus |
| Julkaistu | 2021 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 597 |
| ISBN | 978-951-24-1756-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Grand Hotel Europa on alankomaalaisen kirjailijan Ilja Leonard Pfeijfferin vuonna 2018 ilmestynyt romaani. Sen on suomentanut Sanna van Leeuwen, ja suomennoksen on julkaissut vuonna 2021 Gummerus. Kirja oli Alankomaissa vuoden 2019 myydyin kirja[1].
Teoksen minä-kertoja, Italiaan muuttanut alankomaalainen kirjailija Ilja Leonard Pfeijffer on asettunut loistonsa menettäneeseen Grand Hotel Europaan kirjoittamaan kirjaa, jossa hän kertoo hotellista ja siellä asumisensa syistä. Kirja alkaa, kun hän saapuu taksilla hotelliin. Kirjoittamassaan kirjassa minä-kertoja kuvaa tutustumistaan taidehistorioitsija Clioon ja heidän suhdettaan. Euroopan disneylandistumisen kritiikin ohella kirjan yhtenä teemana on Caravaggion Maria Magdalenaa esittävän kadonneen maalauksen etsiminen. Clio ja minä-kertoja rakentavat teorioita maalauksen vaiheista ja sijainnista. Minä-kirjailijan on tarkoitus tehdä yhteistyötä alankomaalaisen elokuvaryhmän kanssa massaturismista, ja yhteistyön yhtenä projektina olisi kertojan aihetta käsittelevä kirja. Eri teemat ja aikatasot limittyvät toisiinsa.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jukka Koskelainen käsittelee teosta Kanava-lehden artikkelissaan. Hän ottaa sen rinnalle Thomas Mannin Taikavuoren, johon siinä on viitteitä. Molemmissa kirjan päähenkilö asettuu hotelliin, jossa hän tapaa kansainvälistä väkeä. Koskelainen sanoo, että Mannin romaani on kuitenkin moniääninen, kun taas Pfeijffer esittää purevaa kritiikkiä, jonka kautta hän Koskelaisen mukaan vahvistaa kirjan sanomaa, Euroopan rappiota.[2]
Koskelainen huomauttaa että Pfeijffer pitää romaanin tyylissä analyysin ja kritiikin rinnalla karkean meiningin, joka estää kirjaa olemasta liian henkevä tai ylevä.[2] Tätä karkeutta Kaj Kalin arvioissaan Helsingin Sanomissa näpäyttää: "– – keskiluokkaisen euroäijän panokuvaelmat sekä huvittavat että haukotuttavat".[3]
Toisin kuin Koskelainen, Kalin suhtautuu teokseen nuivasti: "– – romaanin viihdyttävimmiksi ja jännittävimmiksi tarkoitetut ainekset ovat – – puuduttavia". Kritiikkinsä päätteeksi taidekriitikko Kalin antaa kirjalle armon, ja syynä on Damien Hirstin Venetsiassa esillä olleen (2017) Treasures from the Wreck of the Unbelievable -näyttelyspektaakkelin monisivuinen analyysi, joka Kalinin mukaan on "vaikuttava".[3]
”Mistä kertoo yhä lisääntyvä massaturismi ja samaan aikaan yhä kasvava muukalaisviha?” on kysymys, joka Juha Drufva (Kansan Uutiset) toteaa yhdeksi kirjan peruskysymyksistä. Hän tiivistää näkemyksensä kirjasta sanoin: ”Grand Hotel Europa kuvaa ristiriitaisia aatteita ja elämäntapoja ennen ekokatastrofia.”[4]
Oskari Onninen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että kirja on ”tarkoituksellisen äärieurooppalainen romaani”. Pfeijfferin näkemys on hänen mukaansa, että Eurooppa elää menneisyydessä ja menneisyydestä, jäljellä on ulkoilmamuseo, ja suurvallat kävelevät mantereen yli.[5]
Kirjailija J. Pekka Mäkelä muistuttaa arviossaan, että Pfeijfferille Eurooppa on Keski-Eurooppa ja Välimeren vanha kulttuuripiiri, ja hän itse kokee tässä suhteessa kuuluvansa ”ulkoeurooppalaiseen nousukaskulttuuriin” ja voi siksi nyökytellä hyväksyvästi monille kirjan näkemyksille. Mutta hänkin kritisoi romaanin tarinaa, jonka räikeiksi vioiksi hän kokee lukuisat kliseiset seksikohtaukset ja henkilöhahmojen, etenkin naisten, kliseisyyden. Mäkelä on lukenut ”Vironniemen sanomista” (=Helsingin Sanomat) Kalinin kiitokset Damien Hirstin näyttelyn kuvauksesta mutta protestoi jyrkästi, ettei itse havainnut siinä erityistä nerokkuutta. Laivamiehenä Mäkelä huomauttaa teoksen suomentajaa Sanna Van Leeuwenia virheestä: ”'kaljuuna' ei ole mikään laivatyyppi, vaan tietyn aikakauden purjealusten rungon osa”, vaikka suomennos muuten noudattaakin sopivasti Pfeijfferin tyyliä.[6]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Palkinnot ja tieto "myydyin kirja" ovat kirjan kannen suojapaperista.
- ↑ a b Jukka Koskelainen, Maanosa täynnä menneisyyttä. Kanava 8/2021 s. 48–51
- ↑ a b Kaj Kalin, Menestyskirjailija Ilja Leonard Pfeijfferin romaanissa seksikohtaukset haukotuttavat, mutta Euroopan lopahdus tempaa mukaansa. Helsingin Sanomat 2.10.2021
- ↑ Juha Drufva, Menneisyyttään turisteille myyvän Euroopan tulevaisuus läpivalaistuksessa, Kansan Uutiset 17.7.2021, viitattu 26.1.2022
- ↑ Oskari Onninen, Kirjahitti uppoavasta lännestä, Suomen Kuvalehti 23.6.2021, viitattu 26.1.2022
- ↑ J. Pekka Mäkelä, Menneisyyden teemapuistossa, Yrttimaa.net 27.12.2021, viitattu 26.1.2022