Grönlanninvalas
Sivulta puuttuu | Grönlanninvalas | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Balaena mysticetus Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Grönlanninvalaan levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Grönlanninvalas Wikispeciesissä |
Grönlanninvalas (Balaena mysticetus) on pohjoisilla merialueilla elävä suurikokoinen hetulavalaslaji.
Sisällysluettelo |
Tuntomerkit [muokkaa]
Grönlanninvalas on tumma eikä kovin sulavalinjainen eläin, jonka alaleuka on kaareva ja yläleuka kapea. Sen hetulat ovat pidemmät kuin millään muulla hetulavalaalla, jopa yli kolmemetriset. Grönlanninvalaan kallo on kovaa luuta, ja se hakkaa päällään jään alapintaan puhkaistakseen hengitysaukkoja. Pisimmät grönlanninvalaat ovat yli 20-metrisiä naaraita; uros on jonkun verran pienempi. Painon puolesta grönlanninvalas on maailman toiseksi suurin eläin: sinivalaan ohella ainoa, jonka suurimmat yksilöt voivat painaa toistasataa tonnia. Grönlanninvalaan massa tavanomaisesti on noin 50–60 tonnia.[2]
Ikä [muokkaa]
Vuoden 2007 toukokuussa löydettiin grönlanninvalas, jonka kyljessä oli 1880-luvulla käytetyn räjähtävän harppuunan kappaleita. Valaan iäksi on arvioitu jopa 130 vuotta. Aiemminkin arveltiin, että valas voisi elää yli satavuotiaaksi.[3]
Levinneisyys [muokkaa]
Grönlanninvalas on ainoa hetulavalas joka elää koko elämänsä arktisilla merialueilla. Pohjoisesta jäämerestä levinneisyys ylettyy Atlantin ja Tyynenmeren pohjoisimpiin osiin.
Ravinto [muokkaa]
Grönlanninvalas siivilöi hetuloillaan planktoneita vedestä. Se syö lähinnä Calanus-suvun äyriäisiä ja Spiratella- sekä Limacina-suvun nilviäisistä.[2]
Uhanalaisuus [muokkaa]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee grönlanninvalaan nykyään elinvoimaiseksi lajiksi, sillä lajin yksilömäärä on maailmanlaajuisesti kasvussa. Beringinmeren, Tšuktšimeren ja Beaufortinmeren populaation arvioidaan olevan yli 7000 yksilön suuruinen ja sen arvioidaan palautuneen jo valaanpyynnin aloittamista edeltäneelle tasolle.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Balaena mysticetus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 275. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
- ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Valaasta+l%C3%B6ytyi+1800-luvulla+k%C3%A4ytetty+ase/1135227983351
