Gaspar de Guzmán Olivares

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gaspar de Guzmán y Pimentel, Olivaresin kreivi ja Sanlúcarin herttua. Diego Velázquezin maalaus vuodelta 1634.

Gaspar de Guzmán Olivares (oikeastaan Gaspar de Guzmán y Pimentel, Olivaresin kreivi) (6. tammikuuta 1587 Rooma, Kirkkovaltio22. heinäkuuta 1645 Toro, Espanja) oli espanjalainen valtiomies. Hänellä oli Olivaresin kreivin ja Sanlúcarin herttuan arvonimet, mistä syystä häntä kutsutaan usein Olivaresin kreiviherttuaksi (esp. Conde-Duque de Olivares).

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noustessaan valtaan vuonna 1621 Espanjan kuningas Filip IV valitsi Olivaresin johtavaksi ministerikseen. Tässä asemassa Olivares pysyikin aina vuoteen 1643 asti ohjaten Espanjan ulkopolitiikkaa ja halliten maata oman halunsa mukaan. Alun perin hän oli suuntautunut kirkolliselle uralle, mutta luopui siitä siirtyessään kuninkaan palvelukseen.

Sisäpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olivares oli kyvykäs eikä hän käyttänyt asemaansa oman edun tavoitteluun, vaan pyrki parantamaan erityisesti Espanjan taloudellista tilaa. Hän vähensi virkojen määrää, joita oli perustettu ylen määrin myytäväksi valtion kärsiessä rahapulasta ja antoi verohelpotuksia vastanaineille, jotta väestönkasvu paranisi. Myös maastamuutto kiellettiin ilman kuninkaan lupaa.

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdeksankymmenvuotisen sodan jatkuessa vuonna 1625 Olivares perusti yhdessä keisari Ferdinand II:n ja katolisen liigan kanssa Alankomaiden vastaisen kauppasaarron almirantazgon, johon kuuluivat Espanja, Espanjan Alankomaat, Puola ja hansakaupungit. Vastatoimena alankomaalaiset liittoutuivat Ranskan ja Englannin kanssa tavoitteenaan palauttaa Fredrik V takaisin Pfalzin ruhtinaaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gaspar de Guzmán Olivares.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.