Fredrik (Yorkin ja Albanyn herttua)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yorkin ja Albanyn herttua Fredrik, Richard Bromptonin maalaama muotokuva.

Frederick (Fredrik) Augustus, Yorkin ja Albanyn herttua (16. elokuuta 1763 Lontoo5. tammikuuta 1827 Lontoo) oli Ison-Britannian kuningas Yrjö III:n toinen poika ja sotamarsalkka.[1] Hän toimi komentajana Ranskan vallankumoussotien aikana ja Ison-Britannian armeijan ylipäällikkönä Napoleonin sotien aikana 1798–1809 sekä 1811–1827.

Isänsä vaikutuksen ansiosta Fredrik valittiin vuonna 1764 vain yksivuotiaana Osnabrückin ruhtinaspiispaksi, minkä aseman hän säilytti vuoteen 1803. Hän sai Yorkin ja Albanyn herttuan arvon vuonna 1784. Fredrik muutti Saksasta Englantiin vuonna 1787. Hänen isänsä suosi häntä vanhemman veljen, kruununprinssi Yrjön kustannuksella. Vuonna 1793 Fredrik nimitettiin Hollannissa sotineen englantilais-hannoverilaisen armeijan komentajaksi.[2] Yhdessä itävaltalaisten kanssa hän sai aluksi joitain voittoja Ranskan armeijasta Flanderissa, mutta kärsi tappion Hondschootessa syyskuussa 1793 sekä Tournaissa toukokuussa 1794 ja joutui sen seurauksena perääntymään Belgian halki.[1] Palattuaan Englantiin vuonna 1795 hänet kuitenkin ylennettiin sotamarsalkaksi ja nimitettiin kolme vuotta myöhemmin armeijan ylipäälliköksi.[1][2]

Vuonna 1799 Fredrik johti uutta hyökkäystä Hollantiin, tällä kertaa venäläisten tuella. Hän kuitenkin kärsi jälleen tappion ranskalaisille Bergenin taistelussa 19. syyskuuta ja Castricumin taistelussa 6. lokakuuta, ja joutui 18. lokakuuta allekirjoittamaan Aalkmarin sopimuksen, jossa sitoutui vetämään joukkonsa pois Hollannista.[1] Myöhemmin Fredrik kuitenkin sai ylipäällikkönä myös hyödyllistä aikaan tukiessaan David Dundasin ajamia armeijan uudistuksia ja vastustaessaan suosikkijärjestelmää upseeriylennyksissä.[2] Hän myös perusti Lontoon Chelseaan Duke of York’s School -sotilasakatemian. Fredrik joutui eroamaan ylipäällikön tehtävistä vuonna 1809, kun paljastui, että hänen rakastajattarensa Mary Anne Clarke oli myynyt rahasta upseereille lupauksia ylennyksistä. Alahuone vapautti herttuan syytteistä ja hän sai palata virkaansa vuonna 1811.[1]

Veljentyttärensä Charlotten kuoltua vuonna 1817 Fredrikistä tuli ensimmäinen kruununperimysjärjestyksessä.[2] Hän sai taakseen jyrkkien konservatiivien tuen esiintyessään katolisten emansipaation johtavana vastustajana.[2][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Frederick Augustus, duke of York and Albany (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.1.2014.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1908), s. 1291 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 14.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]