Frankfurtin keittiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wieniin rekonstruoitu Frankfurtin keittiö.

Frankfurtin keittiöksi kutsutaan itävaltalaisen arkkitehti Margarete Schütte-Lihotzkyn (1897–2000) vuonna 1926 suunnittelemaa kiintokalustein varustettua funktionalistista keittiötä, jota pidetään nykyaikaisen keittiö- ja keittiökalustesuunnittelun lähtökohtana.[1]

Schütte-Lihotzky suunnitteli keittiön arkkitehti Ernst Mayn, Frankfurt am Mainin asuntoviraston johtajan aloitteesta. Frankfurtin keittiö, jonka jatkajia länsimaiset keittiövalmistajat poikkeuksetta ovat, suunniteltiin alun perin työssäkäyvälle perheen äidille, joka laittaa ruokaa joka päivä. Ruoanvalmistamisella oli yksi funktionaalinen tarve: ravinnon tehokas valmistaminen ja jakelu perheelle.[2]

Keittiö pyrittiin taylorismin hengessä suunnittelemaan yhtä tehokkaaksi kuin teollisuustyöntekijän työpiste, jossa kaikki tarvittava oli helposti ulottuvilla niin, että työ olisi mahdollisimman nopeaa ja sujuvaa. Schütte-Lihotzky katsoi, ettei työväenluokan keittiössä tarvita perheenemännän lisäksi tilaa palvelijalle, joten Frankfurtin keittiö mitoitettiin kompaktiksi yhden hengen työtilaksi. Samalla keittiö soveltui hyvin yhä tehokkaammaksi muuttuneeseen asuntotuotantoon. Keittiökaapiston osat valmistettiin ensi kertaa valtaosin tehtaalla standardoidun moduulin mukaisesti.[3]

Pienin Frankfurtin keittiön tyypeistä oli pinta-alaltaan vain 190×340 cm. Toisella lyhyellä sivulla oli ovi, toisella ikkuna ja sen ääressä istumatyöpiste. Toiselle pitkälle seinälle sijoitettiin tiskialtaat, työtaso ja korkea kaapisto; toisella seinällä oli liesi ja alas taittuva silityslauta. Keittiökaapistot maalattiin tumman sinivihreiksi, koska väri tutkimusten mukaan karkotti kärpäsiä. Työtaso oli päällystetty linoleumilla ja siinä oli vapaa reuna senaikaisten käsikäyttöisten keittiökoneiden kuten lihamyllyn kiinnittämiseen. Työtason alla oli iso alumiininen lokerolaatikosto jauhojen, sokerin ja muiden kuivatavaroiden säilytykseen. Liedeksi Schütte-Lihotzky kaavaili ensin sähköliettä, mutta sähkön kalleuden vuoksi vaihtoehtona oli sähkö- ja puulämmitteinen yhdistelmäliesi.

Vuosien 1926 ja 1932 välillä Frankfurtin alueen uudisasuntoihin asennettiin noin 10 000 Frankfurtin keittiön eri versiota. Frankfurtin keittiöön perustunut ajatus uudesta modernista keittiöstä levisi koko Eurooppaan ja tuli toisen maailmansodan jälkeen myös Suomeen, jossa se soveltui hyvin jälleenrakennuskauden teolliseen asuntotuotantoon.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Päivi Timonen, Johanna Mäkelä, Mari Niva, Kaarina Hyvönen ja Esa Vesmanen: Tulevaisuuden keittiö (pdf) (ISBN 951-698-110-0) Kuluttajatutkimuskeskus. Viitattu 30.3.2012.
  2. Esa Vesmanen: Keittiön tunnelma on yksityiskohtiensa summa Rakenna Oikein, rakentajan ja remontoijan käsikirja: RPT Docu Oy. Viitattu 30.3.2012.
  3. Susie Steiner: Radical and chic 1.4.2006. Lontoo: The Guardian. Viitattu 30.3.2012. englanti