Taylorismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frederick Taylor 1856-1915

Taylorismi eli tieteellinen liikkeenjohto (engl. taylorism, scientific management) on 1910-luvulla yleistynyt Frederick Winslow Taylorin (1856–1915) kehittämä liikkeenjohto-oppi, joka oli kokonaan uusi, käytännön kokemuksin havaittu tapa tehostaa teollisuustyötä ja organisoida se. Taylorismi perustuu Taylorin teokseen "The Principles of Scientific Management " (1911), joka käsitteli uutta liikkeenjohdon ajattelua. Teos käännettiin suomeksi jo vuonna 1914 nimellä "Tieteellinen liikkeenhoito". Taylorin perusajatuksia oli, että työnsuorituksessa oli parempi seurata työntekoa tarkasti ja niiden pohjalta kehittää parempia työtapoja kuin luottaa traditioon ja vanhoihin käytäntöihin. Näistä opeista syntyi työn mittaus ja -kellotus sekä rationalisointityön perusta. Uudempien liikkeenjohdon oppien vertauskohtana on usein ollut klassinen konepajan organisointi funktionaalisiin osastoihin (sorvaamo, jyrsintä, kokoonpano), joka syntyi Taylorin oppien pohjalta. 1970-luvulla funktionaalisia konepajoja organisoitiin tuotepohjaisiksi ja samalla linjalla on jatkanut JOT-filosofia.

Suomessa tieteellisen liikkeenjohdon periaatteita omaksuttiin voimakkaimmin vasta 1940-1960, jolloin ensin toinen maailmansota ja sittemmin sotakorvausten maksu pakotti suomalaiset johtajat keskittymään vähien resurssien maksimaaliseen käyttöön.[1] Tieteellinen työnjohto kasvatti konttorin ja insinöörien valtaa suhteessa työntekijöihin, joiden työt paloiteltiin pienempiin ja yksinkertaisempiin osiin vähemmän koulutettujen työntekijöiden tehtäviksi. Tämän on katsottu loukanneen työntekijän arvoa.[2]

Liikkeenjohdon klassisia perusteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähestymistapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Työtehtäville sovitut standarditavat suorittaa ne
  • Valitaan työntekijät tehtäviinsä kykyjensä mukaan
  • Sovittujen työtapojen kouluttaminen
  • Työnsuunnittelu ja keskeytysten eliminointi
  • Palkat riippuvaiseksi henkilön tuotoksen määrästä

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tieteellinen, mittauksiin perustuva lähestymistapa liikkeenjohtamiseen ja prosessin kehittämiseen
  • Suorituksen palkitsemisen tärkeys
  • Aloitti työtapojen ja tehtävien huolellisen tutkimisen
  • Työntekijöiden valinnan ja koulutuksen tärkeys

Elementit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Työ on määritelty ja oikeudet/vastuut ovat sovitut/julkiset
  • Työntekijöiden asema on määritetty organisaatiossa ja ylemmän hierarkiatason alaisuudessa.
  • Työntekijöiden valinta perustuu tekniseen osaamiseen, koulutuksen tai kokemukseen.
  • Toimenpiteet ja päätökset kirjoitetaan ylös jatkuvuuden ja muistamisen varmistamiseksi.
  • Yritysjohto eriytyy yrityksen omistamisesta
  • Johtajat valvovat sääntöjä/menetelmiä saavuttaakseen luotettavaa/ennustavaa käyttäytymistä

Taylorismin taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun lopulla teollistuminen oli vielä uutta ja tehtaiden työtavat olivat peräisin kyläsepiltä. Teollisen tuotannan kasvu edellytti, että osat olivat vaihtokelpoisia. Tähän päästiin Taylorin opeilla standardisoimalla työtavat ja menetelmät.

Taylorismin historia vie 1800-luvun lopun Yhdysvaltoihin. Tuolloin teollisuudessa ammattimiesten (craftsmen) asema oli vahva. Ammattimiehet tunsivat tuotannon salat monesti paljon paremmin kuin tehtailijat. Näin he saattoivat vaikuttaa sekä omaan palkkaukseensa että työn laatuun ja tuottavuuteen. Samaan aikaan alettiin konepajateollisuudessa valmistamaan yhä monimutkaisempia ja paremmin standardisoituja osia, jolloin vanhalle seppäperinteelle ei jäännyt tilaa. Palkat olivat korkeita ja massatuotannon paine kasvoi. Yhdysvalloissa muuttui myös 1800-luvunlopulla siirtolaisuuden rakenne siten, että teollisuustyöhön tottuneita siirtolaisia länsi-Euroopasta tuli vähemmän ja enemmän etelä- ja itä-Euroopan maatalousalueilta. Tämän valossa on luonnollista, että juuri Yhdysvalloissa alettiin kiinnittää enemmän huomiota työnjohtoon. Tarve yksinkertaistaa ja ohjata tuotantoa ylhäältä kasvoi. Rationalisointiin pyrittiin uusien liikkeenjohdon oppien avulla. Tunnetuin näistä on taylorismi, joka merkitsi uuden ajan alkua moderneissa tehtaissa. Sen tavoitteena oli tuottavuuden parantaminen ja kustannusten alentaminen, mutta samalla se se merkitsi työntekijöiden vallan kaventaminen tuotannossa suhteessa työnjohtoon ja omistajiin. Fordismin ajatuksena oli standardoida tuotteet ja työtavat, joten taylorismi oli sille hyvä pari.[3]

Taylorismissa on ollut ominaista ainakin seuraavat uudistukset:

  • Työtehtävien osittaminen ja standardointi (Tähän on johtanut myös mekanisointi kuten liukuhihna)
  • Urakkapalkkauksen käyttö (aikapalkasta kappalepalkkaan)
  • Huomio rekrytointiin (oikea mies oikeaan paikkaan)
  • Toteutuksen ja suunnittelun erottaminen (insinöörit tuotannon johtoon)
  • Valvonnan tehostaminen (työnjohdon tehostaminen)

Taylorin opissa työnjaon muutoksilla on suuri merkitys. Järjestelmä osittaa tehtaan työt lukuisiksi yksinkertaisiksi työvaiheiksi, joiden tehokkuutta voidaan optimoida mahdollisimman pitkälle. Samalla vaiheistaminen merkitsee sitä, että yksittäinen työntekijä on korvattavissa aiempaa helpommin. Yksi ammattimies voitiin näin korvata vähemmän ammattitaitoa omaavilla vaihetyöntekijöillä. Työn jakaminen on johtanut erikoistumiseen. Työn organisoinnin suhteen Adam Smith oli jo aikaisemmin esittänyt ajatuksen työn tehokkuuden lisäämisestä jakamalla työ pienempiin osiin. Työtehtävien osittaminen on tukenut myös automaation käyttöönottoa, mikä on alkanut yksinkertaisimpien työvaiheiden, kuten siirtojen mekanisoinnista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schön, Lennart: Maailman taloushistoria. Tampere: Osuuskunta Vastapaino, 2013. ISBN 978-951-768-380-7. </ref>

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seeck, Hannele: Johtamisopit Suomessa: taylorismista innovaatioteorioihin. Gaudeamus Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-066-4.
  2. Schön, sivu 83
  3. Schön s. 82

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]