Frank Vandenbroucke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frank Vandenbroucke
Frank Vandenbroucke vuonna 2002
Frank Vandenbroucke vuonna 2002
Henkilötiedot
Lempinimi VDB
Syntymäaika 6. marraskuuta 1974
Kuolinaika 12. lokakuuta 2009
Maa Belgian lippu Belgia
Pituus 179 cm
Paino 68 kg
Joukkueen tiedot
Laji maantie
Rooli ajaja
Ajajatyyppi klassikkojen erikoismies
Ammattilaisjoukkue(et)
1994
1995–1998
1999–2000
2001
2002
2003
2004
2004–2006
2006–2007
2008
2009
Lotto-Caloi
Mapei-GB
Cofidis
Lampre-Daikin
Domo-Farm Frites
Quick Step-Davitamon
Fassa Bortolo
unibet.com
Acqua & Sapone-Caffè Mokambo
Mitsubishi-Jartazi
Cinelli-Down Under
Suurimmat voitot
Pariisi–Bryssel 1995
GP Ouest-France 1996
Pariisi–Nizza 1998
Gent–Wevelgem 1998
Liège–Bastogne–Liège 1999
Omloop Het Volk 1999
Espanjan ympäriajo, pistekilpailu 1999, 2 etappia
Tiedot päivitetty: 13. lokakuuta 2009

Frank Vandenbroucke (6. marraskuuta 1974 Ploegsteert, Belgia12. lokakuuta 2009 Senegal) oli belgialainen maantiepyöräilijä, joka tunnettiin myös lempinimellä VDB.

Vandenbrouckea pidettiin 1990-luvulla flaamien suurimpana pyöräilytoivona. Hän saavuttikin merkittäviä voittoja ennen kaikkea yhden päivän kilpailuissa. Hänen negatiivinen asenteensa varjosti kuitenkin uraa jo tuolloin.

Vandenbroucke aloitti ammattilaisuransa Lotto-Caloi-tallissa vuonna 1994, jonka jälkeen hän edusti Mapeita 1995–1998. Hän voitti Pariisi–Bryssel-klassikon vuonna 1995. Varsinainen läpimurto tapahtui 1998, jolloin hän voitti Gent–Wevelgemin sekä kaksi etappia ja kokonaiskilpailun Pariisi–Nizza-ajossa. Seuraava vuosi, jonka hän ajoi Cofidis-tallissa, oli ehkä vielä parempi: Vandenbroucke voitti Liège–Bastogne–Liège'n, Omloop Het Volkin sekä etapin niin Pariisi–Nizzassa kuin Espanjan ympäriajossakin. Hänen voittonsa Liège–Bastogne–Liège'ssä sai jotkut kutsumaan häntä "pyöräilyn neroksi". Hän hallitsi kilpailua täydellisesti ilmoittaen jopa etukäteen tv:ssä milloin tekee ratkaisevan iskunsa. Vuonna 1999 hän joutui myös ensimmäisen kerran dopingepäilyjen kohteeksi, mutta vapautettiin tuolloin syytteistä.

Vuoden 1999 jälkeen Vandenbroucke ei enää saavuttanut entistä tasoaan. Vuonna 2002 poliisi teki ratsian hänen kotiinsa löytäen dopingaineita, muun muassa EPOa, mutta Vandenbroucke sanoi niiden olleen hänen koiralleen. Samana vuonna hän jäi kaksi kertaa kiinni rattijuoppoudesta. Flanderin ympäriajossa 2003 Vandenbroucke saavutti 2000-luvun suurimman menestyksensä sijoituttuaan Peter Van Petegemin jälkeen toiseksi. Kesällä 2006 hän ammuskeli ilmaan riideltyään vaimonsa kanssa, joka sittemmin jätti hänet. Kesäkuussa 2007 hänen sanottiin yrittäneen itsemurhaa[1].

Kauden 2008 Vandenbroucke aloitti Mitsubishi-tallissa, mutta Belgian poliisin syytettyä häntä kokaiinin ostamisesta hän jätti joukkueen jo huhtikuussa. Vuonna 2009 hän edusti Cinelli-Down Under -tallia[2].

Vandenbroucke löydettiin kuolleena senegalilaisesta hotellihuoneesta 12. lokakuuta 2009.[3] Kuolinsyyksi kerrottiin keuhkoveritulppa.[4]

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Vandenbroucke vuonna 2007
1992
Junioreiden MM-kilpailut, maantieajossa pronssia
1994
Välimeren ajo, 7. etapin voitto
1995
Pariisi–Bryssel, voitto
Grand Prix Cholet-Pays de Loire, voitto
Luxemburgin ympäriajo, 1. etapin voitto
Grand Prix de Fourmies, toinen
1996
Grote Scheldeprijs, voitto
GP Ouest-France, voitto
Trofeo Laigueglia, voitto
Välimeren ajo, kokonaiskilpailun ja 6. etapin voitto
Binche–Tournai–Binche, voitto
Itävallan ympäriajo, kokonais-, mäki- ja pistekilpailun sekä prologin, 3., 6. ja 8. etapin voitto
Critérium International, pistekilpailun voitto
Tour de la Région Wallonne, prologin, 2. ja 5. etapin voitto
Grand Prix de Fourmies, toinen
Pariisi–Nizza, kokonaiskilpailussa neljäs
1997
Luxemburgin ympäriajo, kokonaiskilpailun ja 3b-etapin (aika-ajo) voitto
Rund um Köln, voitto
Trofeo Matteotti, voitto
Dunkerquen neljän päivän ajo, kokonaiskilpailussa toinen, nuorten kilpailun voitto
Itävallan ympäriajo, kokonaiskilpailussa toinen, 2., 4. ja 8. etapin voitto
Ranskan ympäriajo, 3. ja 16. etapilla toinen
1998
Pariisi–Nizza, kokonaiskilpailun sekä 1. (aika-ajo) ja 5. etapin voitto
Gent–Wevelgem, voitto
Volta a Galega, kokonaiskilpailun ja 4. etapin voitto
Villafranca de Ordizia, voitto
Tour de la Région Wallonne, kokonais- ja pistekilpailun sekä 3. (aika-ajo) ja 6. etapin voitto
Züri-Metzgete, toinen
GP Eddy Merckx, toinen
La Flèche Wallonne, toinen
Kuurne–Bryssel–Kuurne, toinen
Liège–Bastogne–Liège, kuudes
1999
Liège–Bastogne–Liège, voitto
Omloop Het Volk, voitto
Grand Prix d'Ouverture La Marseillaise, voitto
Espanjan ympäriajo, kokonaiskilpailussa 12., pistekilpailun voitto, mäkikilpailussa toinen, 16. ja 19. etapin voitto, 18. etapilla toinen, 5. ja 20. etapilla kolmas
Pariisi–Nizza, kokonaiskilpailussa neljäs, 7. etapin voitto
De Pannen kolmen päivän ajo, kokonaiskilpailussa toinen, 4. etapin (aika-ajo) voitto
Ruta del Sol, 4. etapin voitto
Flanderin ympäriajo, toinen
Maailmancup, kolmas
E3 Prijs Vlaanderen, kolmas
MM-kilpailut, maantieajo, seitsemäs
Pariisi–Roubaix, seitsemäs
2003
Flanderin ympäriajo, toinen
2004
Pariisi–Nizza, kokonaiskilpailussa kuudes


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vandenbroucke 'out of danger' after suicide bid Velonews 7.6.2007 (englanniksi)
  2. Brown wins Nokere Koerse Eurosport.yahoo.com 18.3.2009 Viitattu 19.3.2009 (englanniksi)
  3. Belgian cyclist Vandenbroucke found dead eurosport.yahoo.com. 12.10.2009. Viitattu 13.10.2009. (englanniksi)
  4. Skandaalien ryvettämä huippupyöräilijä kuoli 34-vuotiaana Helsingin Sanomat. 13.10.2009. Viitattu 13.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]