Francesco Acerbi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Francesco Acerbi
Henkilötiedot
Syntymäaika 10. helmikuuta 1988 (ikä 36)
Syntymäpaikka Italia Vizzolo Predabissi, Italia
Pelipaikka keskuspuolustaja
Pituus 192 cm
Seura
Seura Inter
Junioriseurat
Pavia
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2006–2010 Pavia 48 (3)
2007 Renate 1 (0)
2007–2008 Spezia 0 (0)
2010–2011 Reggina 40 (2)
2011–2012 Chievo Verona 17 (1)
2012–2013 Milan 6 (0)
2013 Genoa 0 (0)
2013 Chievo Verona 7 (0)
2013–2018 Sassuolo 157 (11)
2018–2023 Lazio 135 (9)
2022–2023 Inter 31 (0)
2023– Inter 9 (1)
Maajoukkue
2014– Italia Italia 34 (1)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 18. marraskuuta 2023.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 22. marraskuuta 2023.

Francesco Acerbi (s. 10. helmikuuta 1988 Vizzolo Predabissi, Italia) on italialainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskuspuolustaja. Hän edustaa Serie A:ssa pelaavaa Interiä, jossa hän pelasi jo kaudella 2022–2023 lainasopimuksella Laziosta.[1]

Acerbi on edustanut aikuisurallaan myös Paviaa (2006–2010), Renatea (lainalla 2007), Speziaa (lainalla 2007–2008), Regginaa (2010–2011), Chievo Veronaa (2011–2012 ja lainalla 2013), Milania (2012–2013), Genoaa (2013) ja Sassuoloa (2013–2018). Hän voitti Italian cupin Lazion joukkueessa vuonna 2019 ja Interin joukkueessa vuonna 2023 sekä oli häviämässä Mestarien liigan finaalia Interissä 2023.

Acerbi pelasi Italian maajoukkueessa ensimmäisen kerran marraskuussa 2014 Albaniaa vastaan, toisen kerran maaliskuussa 2016 Saksaa vastaan ja kolmannen kerran marraskuussa 2018 Yhdysvaltoja vastaan. Näiden kolmen ystävyysmaaottelun jälkeen hän pelasi vuonna 2019 täyden peliajan kolmessa EM-karsintaottelussa, joista viimeisessä Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan hän teki maalin. Vuosina 2020–2021 hän pelasi 12 täysimittaista ottelua ja tuli neljässä vaihdosta kentälle. Vuosina 2022–2023 hän on pelannut avauskokoonpanossa 12 maaottelussa ja niistä kymmenessä täydet minuutit. Yhteensä hän on pelannut 34 maaottelua. Kesän 2021 EM-kilpailuissa hän tuli vaihdosta kentälle kahdessa alkulohko-ottelussa ja pelasi neljännesvälierän Itävaltaa vastaan kokonaan Italian voittaessa Euroopan-mestaruuden.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.