Fjodor Dan
Fjodor Iljitš Dan (ven. Фёдор Ильи́ч Дан, oikea nimi Fjodor Iljitš Gurvitš, ven. Фёдор Ильи́ч Гу́рвич; 19. lokakuuta 1871 Pietari, Venäjän keisarikunta – 22. tammikuuta 1947 New York, Yhdysvallat)[1] oli venäläinen vasemmistopoliitikko ja yksi menševikkien johtajista.
Dan oli taustaltaan juutalainen ja koulutukseltaan lääkäri.[2] Hän valmistui Tarton yliopistosta.[1] Hän liittyi nuoruudessaan Taisteluliitto työväenluokan vapauttamiseksi -nimiseen vasemmistolaiseen järjestöön. Hänet pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi elokuussa 1896 ja karkotettiin kolmeksi vuodeksi Orjoliin. Palattuaan karkotuksesta hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen.[3] Hän osallistui vuoden 1902 Bialystokin puoluekokoukseen. Seuraavana vuonna hänet pidätettiin ja tuomittiin uudelleen karkotettavaksi Siperiaan, mutta hän onnistui pakenemaan ulkomaille.[2][1] Dan osallistui myös sosiaalidemokrraattien vuoden 1903 Lontoon puoluekokoukseen, jossa puolue jakaantui bolševikkeihin ja menševikkeihin. Dan valitsi maltillisemmat menševikit. Hänet valittiin puolueen pää-äänenkannattajan Iskran toimitusneuvostoon.[3] Dan eli vuosia maanpaossa. Vuosina 1905–1908 hän asui Venäjällä, mutta joutui lähtemään uudelleen maasta.[2] Hän toimitti yhdessä Julius Martovin kanssa Golos sotsial-demokrata -lehteä. Saatuaan armahduksen Dan palasi tammikuussa 1913 Venäjälle ja toimitti useita menševikkien lehtiä. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Dan vangittiin ja hänet karkotettiin Minusinskiin. Karkotus peruttiin vuonna 1915 hänen suostuttuaan toimimaan Venäjän armeijan sotilaslääkärinä.[3]
Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Danista tuli yksi menševikkien keskustasuuntauksen johtajista. Hän kannatti puolueensa osallistumista väliaikaiseen hallitukseen ja hyväksyi puolustussodan jatkamisen.[3] Hän kuului Pietarin neuvoston puhemiehistöön ja neuvostojen edustajakokouksen asettamaan yleisvenäläiseen toimeenpanevaan keskuskomiteaan.[2] Lokakuun vallankumouksen jälkeen Dan esiintyi bolševikkihallinnon vastustajana ja hänet valittiin edustajaksi lyhytikäiseen perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen. Neuvostohallinto pidätti Danin lopulta vuonna 1921 ja hänet karkotettiin maasta.[3] Hän osallistui vuonna 1923 Sosialistisen työväeninternationaalin perustavaan kokoukseen Hampurissa ja kuului venäläisten emigranttisosiaalidemokraattien julkaiseman Sotsialistitšeski vestnik -lehden toimituskuntaan. Vuodesta 1940 hän asui New Yorkissa Yhdysvalloissa ja julkaisi vuodesta 1941 Novyi Put -lehteä.[2] Toisen maailmansodan aikana Dan julkaisi kirjoituksia, joissa hän kehotti tukemaan Neuvostoliittoa Saksan hyökkäystä vastaan.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
