Finn Benestad
Finn Benestad (30. lokakuuta 1929 Kristiansand – 30. huhtikuuta 2012 Kristiansand) oli norjalainen musiikkitieteilijä. Hän toimi musiikin professorina 37 vuoden ajan, josta 33 vuotta Oslon yliopistossa.[1]
Benestad aloitti viulunsoiton 13-vuotiaana ja opiskeli sitä myöhemmin Ernst Glaserin johdolla. Hän aloitti filologian ja musiikin opiskelun Oslon yliopistossa, josta sai vuonna 1953 maisterin arvon musiikkitieteessä. Hän valmistui vuonna 1956 filologian kandidaatiksi, ja vuonna 1957 hän suoritti tutkinnon opettajaseminaarissa. Benestad oli helmikuussa 1956 perustetun Landslaget Musikkin alullepanijoita. Hän työskenteli opettajana ja luennoitsijana Hegdehaugenin koulussa vuosina 1950–1958 ja Sagenen opettajakorkeakoulussa vuosina 1958–1959. Vuonna 1960 Benestad aloitti luennoimisen Oslon yliopiston musiikkitieteen instituutissa, jossa hän sai vuonna 1961 tohtorin arvon väitöskirjallaan Johannes Haarklousta. Vuonna 1961 hänet nimitettiin musiikin professoriksi Sagenen opettajakorkeakouluun ja vuonna 1965 musiikkitieteen professoriksi Oslon yliopistoon. Siellä hän työskenteli vuoteen 1998 saakka.[1]
Benestad työskenteli musiikkiarvostelijana lehdissä Verdens Gang (1953–1954, 1957–1961) ja Vårt Land (1954–1957). Hänestä tuli vuonna 1958 Forsøksrådet for skoleverketin uuden musiikinopetussuunnitelman konsultti. Hänen työnsä ansiosta musiikki otettiin Norjan kouluihin oppiaineeksi perinteisten laulutuntien sijaan. Benestad julkaisi vuosina 1973–1977 yhteensä kaksikymmentä Aschehougs musikkverk for grunnskolen -oppikirjaa Norjan kouluille yhdessä Thorleif Hauson, Arnfinn Klakeggin ja Finn Lunden kanssa. Hankkeessa ilmestyivät myös Skolens visebok ja laulukirja Syng med. Muut Benestadin pedagogiset julkaisut ovat Musikklære. En grunnbok for undervisningen i musikk ved konservatorium, høgskole, lærerskole og universitet (1963) ja Musikkhistorisk oversikt. For bruk i lærerskolen (1965). Vuosina 1965–1977 Benestad toimi musiikkitieteen instituutin johdossa.[1]
Benestadin musiikkitieteellinen tutkimustyö jakautui musiikin estetiikan ja Norjan musiikin historian aloille. Vuonna 1961 Benestad julkaisi Waldemar Thranesta teoksen Waldemar Thrane. En pioner i norsk musikkliv. Tämän jälkeen hän keskittyi pitkälti työhön Edvard Griegin teosten kokoamisen parissa. Benestad toimi Grieg-komitean puheenjohtajana ja oli vuodesta 1980 Grieg-edition päätoimittajana. Hän oli myös useiden sen osien julkaisija. Vuonna 1980 ilmestyi elämäkertateos Edvard Grieg: Mennesket og kunstneren, joka oli ensimmäinen tulos Benestadin pitkäaikaisesta yhteistyöstä professori Dag Schjelderup-Ebben kanssa. Benestad teki myös lukuisia muita julkaisuja. Hän oli vuodesta 1979 Norjan tiedeakatemian, vuodesta 1991 Tanskan kuninkaallisen tiedeakatemian ja vuodesta 1992 Academia Europæan jäsen. Vuonna 1993 Benestad sai minnesotalaisen St. Olaf Collegen ja vuonna 1996 Münsterin yliopiston kunniatohtorin arvon. Hän sai vuonna 1993 Pyhän Olavin ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarin arvon.[1]
Benestad meni 11. elokuuta 1951 naimisiin vuonna 1926 syntyneen Inge Bergliot Rosendalin kanssa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
