Ferdinand Canning Scott Schiller

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ferdinand Canning Scott Schiller (16. elokuuta 1864 Ottensen, Buxtehude, Ala-Saksi9. elokuuta 1937 Los Angeles) oli saksalais-brittiläinen pragmatistinen filosofi. Hänen erikoisalojaan olivat logiikka, arkikielen filosofia, tietoteoria, eugeniikka, merkitys ja personalismi.

F. C. S. Schillerin filosofia oli hyvin samanlaista kuin toisen pragmatistin William Jamesin. Schiller tunnetaan muun muassa hyökkäyksistä formaalia logiikkaa vastaan, aksioomien oikeuttamisesta hypoteeseiksi sekä omasta pragmaattisen totuusteorian versiostaan. Hän vastusti sekä loogista empirismiä (mukaan lukien Bertrand Russellia) että absoluuttista idealismia (kuten F. H. Bradleyä). Schiller oli aikansa merkittävimpiä pragmatisteja, mutta nykyään hänet on enimmäkseen unohdettu.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metafysiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F. C. S. Schillerin ensimmäinen teos Riddles of the Sphinx (1891) julkaistiin ennen kuin hän tuli tietoiseksi tuolloin Yhdysvalloissa suosiotaan kasvattaneesta pragmatismista. Teoksessa Schiller kannatti materialismin ja absoluuttisen metafysiikan välimaastoon sijoittuvaa metafysiikkaa. Schiller katsoi, että näiden kahden selitysmallin, joita voi verrata siihen mitä William James kutsui voimakastahtoiseksi empirismiksi ja hellämieliseksi rationalismiksi, välisen jaon seurauksena mekanistinen naturalismi ei voi saada selkoa filosofian tutkimusalueen "korkeammista" puolista (kuten vapaa tahto, tietoisuus, tarkoitus, universaalit, Jumala), kun taas abstrakti metafysiikka ei voi saada selkoa maailmamme "alemmista" piirteistä (epätäydellisyys, satunnaisuus, muutos, fysikaalisuus). Vaikka Schiller ei esitä selvästi, millainen tämä hänen tavoittelemansa välimaasto olisi, hän ehdottaa metafysiikkaa tutkimuksen aputyökaluksi ja arvioi metafysiikan olevan arvokasta ainoastaan niin kauan kuin se todella auttaa selittämään todellisuutta.

Logiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schiller tuli myöhemmällä iällään kuuluisaksi hyökättyään logiikkaa vastaan teoksessaan Formal Logic. Tuohon aikaan Schillerin pragmatismi oli kehittynyt lähemmäksi arkikielen filosofiaa kuin muiden klassisen pragmatismin edustajien ajattelu. Schiller pyrki horjuttamaan koko formaalin logiikan mahdollisuuden ajatusta osoittamalla, että sanoilla oli merkitys vain todellisessa käyttötilanteessa. Hän tiivisti näkemyksensä ennen kuolemaansa myös esseessään "Are All Men Mortal?". Schiller pyrki muotoilemaan uuden logiikan järjestelmän, joka korvaisi hänen juuri tuhoamansa formaalin logiikan. Hän tarjosi tilalle jotain, minkä tämän päivän filosofit tunnistaisivat hypoteettis-deduktiiviseksi menetelmäksi.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Riddles of the Sphinx (1891)
  • "Axioms as Postulates" (1902, kokoelmassa Personal Idealism)
  • Humanism (1903)
  • Studies in Humanism (1907)
  • Plato or Protagoras? (1908)
  • Riddles of the Sphinx (1910, uudistettu painos)
  • Humanism (1912, toinen painos)
  • Formal Logic (1912)
  • Problems of Belief (1924, toinen painos)
  • Logic for Use (1929)
  • Our Human Truths (1939, julkaistu postuumisti)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kupi, Heikki: F. C. S. Schillerin pragmatismi: Humanismi maailmankatsomuksena. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja no 1/1998. Helsinki: Helsingin yliopiston filosofian laitos, 1998. ISBN 951-45-8127-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ferdinand Canning Scott Schiller