Materialismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ontologista materialismia. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Osa artikkelisarjaa
Ateismi
Ephesians 2,12 - Greek atheos.jpg

Käsitteet
Ateismin määritelmä
Materialismi
Naturalismi
Positiivinen ja negatiivinen ateismi
Sekulaari humanismi
Tieteen ja uskonnon välinen suhde
Uskonnottomuus
Vapaa-ajattelu


Historia
Ateismin historia


Kritiikit
Uskontokritiikki
Tieteilijöiden uskontokritiikki
Ateismin kritiikki


Yhteiskunta
Ateistien osuus väestöstä
Ateistien syrjintä
Kirkon ja valtion ero
Uskonnoton etiikka
Uskonnoton tapakulttuuri
Uskonnottomuus Suomessa
Valtioateismi


Ihmiset ja järjestöt
Luettelo ateisteista
Luettelo järjestöistä
Tunnukset

 n  k  m 

Materialismi eli aineellinen todellisuuskäsitys on ontologinen käsitys, jonka mukaan todellisuus on aineellinen.[1] Materialismin mukaan kaikki olemassa oleva koostuu tai on palautettavissa aineeseen, aineellisiin voimiin tai fysikaalisiin tapahtumiin.[2] Aineeksi luetaan näin myös energia.[3]

Filosofian käsiteluokittelussa ontologinen materialismi on monistinen ontologinen käsitys. Näin se eroaa dualistisista eli kaksijakoisista ja pluralistisista eli monijakoisista ontologioista. Monismin sisällä materialismi muodostaa jyrkän vastakohdan ontologiselle idealismille, jonka mukaan todellisuus on perimmäiseltä luonteeltaan henkinen.[4]

Nykyaikana materialismin käsite on lähellä naturalismin käsitettä, koska fysiikassa aine käsitetään usein samaksi kuin luonnontieteellisten menetelmien tutkimuskohde yleensä.[5][6]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aineen luonteesta ja määritelmästä on käyty paljon filosofista keskustelua,[7] samoin kuin monista muistakin tieteen ja filosofian avainkäsitteistä. Onko aine yhtä tyyppiä, josta kaikki on tehty (hyle), vai onko sitä montaa eri tyyppiä? Onko aine jatkuva substanssi, jota voi esiintyä monessa muodossa (hylemorfismi)[8], vai koostuuko se suuresta määrästä erillisiä, muuttumattomia, jakamattomia ainesosia (atomismi)?[9][10] Onko aineella omia ominaisuuksia, vai puuttuvatko ne siltä (prima materia)?[11][12]

Historiallisesti materialismi on usein yhdistetty fysikalismiin, jonka mukaan kaikki olemassa oleva on fysikaalista tai päältää fysikaalista.[13] Samalla materialismi on yhdistetty fysikalismin mukana usein myös reduktionismiin,[13] jonka mukaan yhdellä kuvaustasolla yksilöityjen olioiden tai ilmiöiden, jos ne ovat aitoja, on oltava selitettävissä toisella tasolla – tyypillisesti paljon perustavammalla tasolla, kuten fysiikan tutkimalla aineen tasolla – olevien olioiden ja ilmiöiden avulla. Joskus, kuten Demokritoksen atomismissa,[14] Thomas Hobbesilla[15] ja valistusajan materialismissa (La Mettrien Ihmiskone, Laplacen materialismi),[16] materialismi on yhdistynyt myös mekanismiin.

Palauttavasta eli reduktiivisesta materialismista poikkeaa emergentti materialismi.[17][18] Emergentti materialismi katsoo, että fysiikan tutkimien fyysisten ominaisuuksien lisäksi voi olla olemassa korkeamman tason ”emergenttejä” eli esiinnousevia ominaisuuksia.[19]

Koska materialismi kieltää henkiset olennot ja voimat, se yhdistetään usein ateismiin tai agnostismiin.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin kreikkalaisessa filosofiassa Thales, Anaksimandros, Leukippos, Demokritos, Epikuros[20] ja jopa Aristoteles[21] voidaan nähdä myöhemmän materialismin edelläkävijöinä. Joonialaiset luonnonfilosofit esittivät erilaisia todellisuuden luonnetta koskevia käsityksiä, jotka perustuivat usein johonkin klassiseen alkuaineeseen.[20] Leukippos ja Demokritos kehittivät ensimmäisen järjestelmällisesti esitetyn materialistisen todellisuuden selityksen,[20] atomiopin, jonka myöhemmin Epikuros ja hänen kannattajansa omaksuivat ajattelunsa pohjaksi. Roomalaisen Lucretiuksen teos Maailmankaikkeudesta esittelee näitä näkemyksiä runomuodossa. Atomiopin mukaan kaikki mikä oli olemassa oli joko ainetta tai tyhjää, ja kaikki ilmiöt olivat aineellisten perusosasten, atomien, erilaisten yhdistelmien ja liikkeen seurausta.[22] Atomioppia kannatti myös muinaisessa Intiassa Nyaya-Vaisheshika -koulukunta (500&–100 eaa.). Perinnettä pitivät yllä buddhalaiset atomistit.[23]

Gilbert Ryle pyrki osoittamaan teoksessaan The Concept of Mind (1949), että ruumista ja tajuntaa ei voida tarkasti erotella toisistaan. Niiden jyrkkä erottaminen oli hänen mukaansa kartesiolainen virhe.[24]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hartikainen, Erkki: Aineellinen todellisuuskäsitys Vapaa ajattelija. 2–3/2004. Viitattu 13.9.2010.
  2. a b Stack, George J.: Materialism. Teoksessa Craig, Edward (toim.): The Shorter Routledge Encyclopedia of Philosophy. London, New York: Routledge, 2005. ISBN 0-415-32495-5.
  3. Hartikainen, Erkki (toim.): Posthumanismi Vapaa ajattelija. 1/2004. Viitattu 10.9.2007.
  4. Esim. Hartikainen, Erkki (toim.): Erilaisia todellisuuskäsityksiä Todellisuus ja todellisuuskäsitys: Lukion elämänkatsomustieto 2. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 10.9.2007.
  5. Lacey, Alan: Materialism. Teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1. (englanniksi)
  6. ”Kun aikuisena luin Lucretius Caruksen (n. 98 - 55 eaa. Roomalainen eeppinen runoilija) teoksen ”Maailmankaikkeudesta”, panin merkille ajatuksen 'ainetta on kaikki mikä voi vaikuttaa tai olla vaikutuksen kohde'. Vaikka tämä ei riitä materian määritelmäksi, se kertoo jotain siitä, mistä materialistisessa maailmankatsomuksessa on kysymys. Paras materian määritelmä on nykyinen fysiikka kokonaisuudessaan. Materia määritellään epäsuorasti käyttämällä käsitettä laajasti fysiikan lauseissa (esimerkiksi edellä mainittu materian häviämättömyyden laki).” Hartikainen, Erkki: Ateismi ja usko Vapaa ajattelija. 6/2001. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 19.9.2010.
  7. Matter Catholic Encyclopedia. Viitattu 10.9.2007. (englanniksi)
  8. Hylomorphism Concise Britannica. Viitattu 10.9.2007.
  9. Atomism: Antiquity to the Seventeenth Century Dictionary of the History of Ideas. Viitattu 10.9.2007. (englanniksi)
  10. Atomism in the Seventeenth Century Dictionary of the History of Ideas. Viitattu 10.9.2007. (englanniksi)
  11. Robinson, Howard: Substance Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
  12. Substance and Essence The Friesian School. Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
  13. a b Stoljar, Daniel: Physicalism Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
  14. Lee, Franz J. T.: Philosophical Essays on Materialism and Marxism Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
  15. Ripstein, Arthur: Thomas Hobbes: The Unity of Scientific and Moral Wisdom. by Gary B. Herbert Ethics, Vol. 101, No. 1 (Oct., 1990), pp. 200-201. Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
  16. Stack, George J.: Materialism Routledge Encyclopedia of Philosophy, ed. Edward Craig. 1998 Routledge, New York. Viitattu 10. syyskuuta 2007.
  17. Materialism Dictionary of Philosophy of Mind. Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
  18. Raatikainen, Panu (toim): Fysikalismi Ajattelu – kieli - merkitys. Viitattu 10.10.2007.
  19. Chrucky, Andrew: Critique of Wilfrid Sellars' Materialism (1990) Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
  20. a b c Materialism Catholic Encyclopedia. Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
  21. Esimerkiksi Edwin Hartman esittää teoksessaan Substance, Body and Soul: Aristotelian Investigations, että Aristoteles oli materialisti kaikissa niissä suhteissa, joissa materialismi on kiinnostava teesi: Annas, Julia: Mind and Matter (Review: Edwin Hartman: Substance, Body and Soul: Aristotelian Investigations). The Classical Review, New Ser., 1979, 29. vsk, nro 2, s. 252-253. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  22. Lucretius, Carus Titus: Maailmankaikkeudesta. (De rerum natura.) Suomentanut sekä johdannon ja selitykset kirjoittanut Paavo Numminen. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
  23. Grupp, Jeffrey: Abstract Buddhist Atomism and the R-theory of Time Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
  24. Hakusana filosofinen antropologia teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 3, Eng–Hiu. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07242-7.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. (Brain-Wise: Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X.
  • Enqvist, Kari: Olemisen porteilla. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22915-6.
  • Enqvist, Kari: Vien rucolan takaisin. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29692-9.
  • Järvilehto, Timo: Missä sielu sijaitsee?: Psyykkisen toiminnan hermostollinen perusta. Prometheus-sarja. Oulu: Pohjoinen, 1987. ISBN 951-749-180-8.
  • Kallio-Tamminen, Tarja: Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-625-4.
  • La Mettrie, Julien Offray de: Ihmiskone. (L'homme machine, 1747.) 23°45. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2003. ISBN 952-5503-02-X.
  • Niiniluoto, Ilkka: Maailma, minä ja kulttuuri: Emergentin materialismin näkökulma. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11070-5.
  • Paloheimo, Eero: Megaevoluutio. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26913-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]