Että

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Että on suomen kielen konjunktio. Sitä käytetään pää- ja sivulauseiden yhdistämiseen.[1]

Sanan alkuperästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauri Hakulisen mukaan konjunktiot ovat suhteellisen nuorta alkuperää. On oletettu, että kantasuomeen saakka ulottuvia konjunktioita on vain kolme: ku(i)n, että ja jos. Että on muodostunut pronominivartalosta e–, jonka merkitys on luultavasti ollut 'tämä'. Johtimena on ollut sama kuin sanassa jotta, joka on muodostunut demonstratiivisesta jo-vartalosta. Ilmaus Hän sanoi että on alkujaan tarkoittanut Hän sanoi näin.[2]

Sanan käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Että on konjunktiona monikäyttöinen. Sitä voidaan käyttää muun muassa seuraavasti:[3]

  1. aloittamassa eksplikatiivsta sivulausetta
    1. sivulauseen subjektina
      On hauskaa, että tulit.
    2. sivulauseen objektina
      Isä sanoi, että kello on kuusi.
    3. sivulauseen attribuuttina
      On jo aika, että lähdemme kotiin.
  2. aloittamassa konsekutiivista sivulausetta
    1. yleisesti
      Juoksi, ettei jalkoja näkynyt.
    2. elliptisesti
      Jäi luokalleen että jymähti.
  3. aloittamassa finaalista sivulausetta
    1. yleisesti
      Vahdi lapsia, etteivät ne putoa.
    2. elliptisesti
      Isä katsoi ikkunasta, että lapset olivat kunnolla.
  4. (vanhemmassa kielessä) aloittamassa kausaalista sivulausetta
    1. yleisesti
      Miksi olette mun vanginnut? – Että olet varas. (Kivi)
  5. pleonastisesti aloittamassa alisteista kysymyslausetta
    1. puhekielessä ja myös yleiskielessä erityisissä tyylilajeissa
      Tulinhan minä kysymään, että saisiko sitä rahaa. (Kauppis-Heikki)
    2. kielteisessä virkkeessä etteikö
      Ei ole syytä epäillä, etteikö artikkeli sanasta että olisi merkittävä.
  6. aloittamassa aiempaan esitykseen läheisesti liittyvää itsenäistä lausetta
    1. kysyvästi yhdyttäessä toisen puheeseen
      Jaa että mitä?
    2. tehtäessä johtopäätöstä
      Vai että sitä ollaan oltu taas juhlimassa.
  7. kopulatiivisesti rinnastamassa kahta samanarvoista sanaa tai ilmausta
    1. harvemmin
      kotona on kiireitä ruuan laitossa että muissa puuhissa
    2. sekäettä = niinkuin
      Sekä kesällä että talvella.
    3. jopa että = saati sitten
      menetät kerrassaan talon emännänkin suosion, jopa että minun
  8. käytökseltään adverbiä läheten
    1. huudahduksissa, toivomuksissa
      Että kehtaatkin!
    2. ruotsalaisittain virheellisesti aiemmin
      On hauskaa että myydä kaloja. (vrt. Det är roligt att sälja fisk.)
      Että näin ihmisiä tappaa kuin rottia, se ei sovistu luonnolleni. (Kivi)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhekielessä että lyhennetään usein muotoon et.[4] Samoin yleiskielessä että-sanaa voidaan käyttää jotta-sanan asemesta, kuten lauseessa Delfiinit syövät, että ne pysyisivät hengissä.[5]

Savolaismurteissa ja eteläpohjalaisessa murteessa sanaa että korvataan – perinteisesti yksinomaan – muodolla jotta. Kaakkoismurteissa sen vastine on – ohessa käytetyn nykyisen puhekielenkin lyhentymän et lisäksi – muoto jot.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.polvijarvi.fi/koulut/kirkonkylankoulu/sanaluokkasivut/partikkelit.html
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys I, s. 68. Otava 1941.
  3. Nykysuomen sanakirja, osa I, s. 280–282. Werner Söderström Oy, 1966.
  4. Iso suomen kielioppi § 819.
  5. Iso suomen kielioppi, määritelmät: finaalinen suhde.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]