Etelänlepakko
| Etelänlepakko | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Eptesicus serotinus Schreber, 1774 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Etelänlepakko Wikispeciesissä |
Etelänlepakko eli serotiini[2] (Eptesicus serotinus) on Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa elävä verrattain suurikokoinen ja isokorvainen lepakkolaji.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Etelänlepakko on yleisväriltään ruskea, väritys vaihtelee ruskean eri sävyissä. Lepakon kasvot ovat tummemman ruskeat, miltei mustat. Etelänlepakko painaa 18-25 grammaa.[3] Sen siipien kärkiväli on noin 350 mm ja käsivarren pituus 55 mm.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Etelänlepakkoa esiintyy eteläisessä ja keskisessä Euroopassa mutta myös vähän esimerkiksi Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa sekä Liettuassa ja Latviassa. [4] Ruotsin ensimmäinen havainto tehtiin vuonna 1982 Skoonessa.[3] Suomessa laji tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 Hangossa.[4][5]
Etelänlepakkoa tavataan kulttuurimaisemassa, jossa on metsiköitä, puutarhoita, peltoja ja laidunmaita. Se saalistaa sekä avoimessa maastossa että lähellä kasvillisuutta ja maanpintaa. Niitä on havaittu myös meren päällä.[3]
Kaikuluotaus [muokkaa]
Etelänlepakon kaikuluotauksessa käyttämät taajuudet ovat väliltä 25-55 kHz. Lähetykset kestävät keskimäärin 8,8 ms ja ovat energeettisimmillään 31 kHz taajuudella.[6][7]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Eptesicus serotinus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 461. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ a b c Faktablad Sydfladdermus Sveriges lantbruksuniversitet. Viitattu 13.6.2010. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Suomeen uusi nisäkäslaji: Etelänlepakko ilmestyi Hankoon Suomen luonto
- ↑ Uusi lepakkolaji Suomessa - etelänlepakko on täällä! Ilta-sanomat 2008
- ↑ Parsons, S. and Jones, G. (2000) 'Acoustic identification of twelve species of echolocating bat by discriminant function analysis and artificial neural networks.' J Exp Biol., 203: 2641-2656.
- ↑ Obrist, M.K., Boesch, R. and Flückiger, P.F. (2004) 'Variability in echolocation call design of 26 Swiss bat species: Consequences, limits and options for automated field identification with a synergic pattern recognition approach.' Mammalia., 68 (4): 307-32.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- ITIS: Eptesicus serotinus (englanniksi)
