Etelänlepakko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelänlepakko
Eptesicus serotinus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Eptesicus
Laji: serotinus
Kaksiosainen nimi
Eptesicus serotinus
Schreber, 1774
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Etelänlepakko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Etelänlepakko Commonsissa

Etelänlepakko eli serotiini[2] (Eptesicus serotinus) on Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa elävä verrattain suurikokoinen ja isokorvainen lepakkolaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänlepakko on yleisväriltään ruskea, väritys vaihtelee ruskean eri sävyissä. Lepakon kasvot ovat tummemman ruskeat, miltei mustat. Etelänlepakko painaa 18-25 grammaa.[3] Sen siipien kärkiväli on noin 350 mm ja käsivarren pituus 55 mm.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänlepakkoa esiintyy eteläisessä ja keskisessä Euroopassa mutta myös vähän esimerkiksi Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa sekä Liettuassa ja Latviassa.[4] Ruotsin ensimmäinen havainto tehtiin vuonna 1982 Skoonessa.[3] Suomessa laji tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 Hangossa[4][5] ja toisen kerran vuonna 2012 Paraisilla[6].

Etelänlepakkoa tavataan kulttuurimaisemassa, jossa on metsiköitä, puutarhoita, peltoja ja laidunmaita. Se saalistaa sekä avoimessa maastossa että lähellä kasvillisuutta ja maanpintaa. Niitä on havaittu myös meren yllä.[3]

Kaikuluotaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänlepakon kaikuluotauksessa käyttämät taajuudet ovat väliltä 25-55 kHz. Lähetykset kestävät keskimäärin 8,8 ms ja ovat energeettisimmillään 31 kHz taajuudella.[7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eptesicus serotinus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 461. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  3. a b c Faktablad Sydfladdermus Sveriges lantbruksuniversitet. Viitattu 13.6.2010. (ruotsiksi)
  4. a b c Suomeen uusi nisäkäslaji: Etelänlepakko ilmestyi Hankoon Suomen luonto
  5. Uusi lepakkolaji Suomessa - etelänlepakko on täällä! Ilta-sanomat 2008
  6. Emma Kosonen: Etelänlepakko yllätti. Suomen Luonto, 2012, nro 9, s. 30–31. Suomen Luonnonsuojeluliitto.
  7. Parsons, S. and Jones, G. (2000) 'Acoustic identification of twelve species of echolocating bat by discriminant function analysis and artificial neural networks.' J Exp Biol., 203: 2641-2656.
  8. Obrist, M.K., Boesch, R. and Flückiger, P.F. (2004) 'Variability in echolocation call design of 26 Swiss bat species: Consequences, limits and options for automated field identification with a synergic pattern recognition approach.' Mammalia., 68 (4): 307-32.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]