Esko Mattila
Esko Väinö Kalervo Mattila (15. elokuuta 1920 Ii – 23. joulukuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä-ohjaaja.[1][2]
Esko Mattila oli kiinnitettynä Oulun Näyttämöllä 1946–1948, Joensuun kaupunginteatterissa 1948–1950, Lahden kaupunginteatterissa 1950–1951 ja Jyväskylän Työväen Teatterissa 1951–1955. Vuosina 1955–1961 Mattila toimi Kotkan kaupunginteatterin ohjaaja-näyttelijänä ja sitten Joensuun kaupunginteatterin johtajana vuoteen 1965, jolloin hän siirtyi näyttelijäksi MTV-teatteriin.[2] Mattila näytteli paljon Pyynikin kesäteatterissa, esimerkiksi Niskavuoren Aarnea ja Jussi Koskelaa näytelmässä Täällä Pohjantähden alla. Hän näytteli pitkään myös Intimiteatterissa. Vuonna 1983 Mattilalle myönnettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen ansiomerkki.[3]
Mattila on näytellyt myös elokuvissa ja televisiosarjoissa. Hänen tunnetuimmat roolinsa ovat punapäällikkö Kalle Ylöstalo elokuvissa Täällä Pohjantähden alla ja Pohjantähti, kirkkoherran rooli elokuvassa Mies joka ei osannut sanoa ei sekä Vorošilovin rooli minisarjassa Sodan ja rauhan miehet.[1][4] Hän oli aviossa Raija Järvisen kanssa vuodesta 1950 alkaen[2].
Mattila on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[5]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Täällä Pohjantähden alla (1968)
- Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja (1968) (tv-sarja)
- Mummoni ja Mannerheim (1971-1973) (tv-sarja)
- Se on sitten kevät (1972) (tv-elokuva)
- Pohjantähti (1973)
- Mies joka ei osannut sanoa ei (1975)
- Sodan ja rauhan miehet (1978–1979) (minitv-sarja)
- Natalia (1979)
- Poltettu oranssi (1980) (tv-elokuva)
- Uuno Turhapuron aviokriisi (1981)
- Jousiampuja (1982)
- Valtuuskunta (1986) (tv-elokuva)
- Poliisijuttu (1988) (tv-sarja)
- Sokko (1989)
- Kuolleita unelmia (1991)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Uusitalo, Kari & Huhtamo, Erkki: ”Riveistä vuonna 1993 poistuneet”, Elävän kuvan vuosikirja 1994, s. 105. Suomen elokuvasäätiö. ISBN 951-37-1245-1.
- ↑ a b c Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 279. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ Kultaiset ansiomerkit (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Viitattu 19.11.2016.
- ↑ Esko Mattila Elonetissä.
- ↑ Esko Väinö Kalervo Mattila 1920-1993 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 4.6.2023.
|
