Ernst Happel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ernst Happel
Henkilötiedot
Koko nimi Ernst Franz Hermann Happel
Syntymäaika 29. marraskuuta 1925
Syntymäpaikka Wien, Itävalta
Kuolinaika 14. marraskuuta 1992 (66 vuotta)
Kuolinpaikka Innsbruck, Itävalta
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1942-1954
1954-1956
1956-1959
Itävallan lippu Rapid Wien
Ranskan lippu Racing Club de Paris
Itävallan lippu Rapid Wien
177 (8)
42 (9)
63 (17)
Maajoukkue
1947-1958 Itävallan lippu Itävallan maajoukkue 51 (5)
Valmennusura
1962-1968
1968-1973
1973-1975
1975-1978
1978
1979-1981
1981-1987
1987-1991
1991-1992
Alankomaiden lippu ADO Den Haag
Alankomaiden lippu Feyenoord Rotterdam
Espanjan lippu Real Betis Balompié
Belgian lippu Club Brugge
Alankomaiden lippu Alankomaiden maajoukkue
Belgian lippu Standard Liège
Saksan lippu Hamburger SV
Itävallan lippu FC Swarovski Tirol
Itävallan lippu Itävallan maajoukkue

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ernst Happel (29. marraskuuta 192514. marraskuuta 1992) oli itävaltalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän valmensi Alankomaiden jalkapallomaajoukkueen hopealle vuoden 1978 MM-kisoissa.

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernst Happelin muistolaatta Ernst-Happel-Stadionilla.

Ernst Happel pelasi 14 vuotta (1943–54 ja 1956–59) SK Rapid Wienin joukkueessa voittaen 6 Itävallan Bundesliigan mestaruutta, neljä hopeaa ja kaksi pronssia, sekä yhden Itävallan Cupin. Joissain lähteissä Happelin mestaruuksien määräksi sanotaan 7, mutta kauden 1944–45 mestaruus ei ole virallinen, koska kausi jäi kesken. Välillä hän kävi pelaamassa kaksi kautta (1954–56) Ligue 1:ssä Racing Club de Paris:n joukkueessa. Ernst Happel pelasi Itävallan jalkapallomaajoukkueessa 51 maaottelua ja voitti pronssia maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1954 Sveitsissä. Hän oli maajoukkueessa myös vuoden 1958 MM-kisoissa jolloin Itävalta pääsi 16 parhaan joukkoon.

Saavutukset pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernst Happel aloitti valmentajan uransa vuonna 1962 Eredivisien ADO Den Haagin peräsimessä, jonka hän johdatti kahdesti sarjan kolmanneksi ja Hollannin Cupin voittoon vuonna 1968. Sen jälkeen hän siirtyi Feyenoordin valmentajaksi. Happel johdatti Feyenoordin kahteen Hollannin mestaruuteen ja kolmesti toiseksi. Feyenoord voitti myös yhden Hollannin cupin Happelin alaisuudessa. Vuonna 1970 Happel valmensi Feyenoordin sekä Euroopan Cupin että Intercontinental Cupin voittoon. Feyenoordista hän siirtyi Espanjan Segunda Divisióniin Real Betisin peräsimeen kaudeksi ja nosti Real Betisin Primera Divisióniin. Espanjasta matka jatkui Belgian liigaan Club Bruggeen, jonka Happel johdatti kolmeen mestaruuteen ja kahteen cup-voittoon.

Vuonna 1978 Ernst Happel astui Alankomaiden jalkapallomaajoukkueen peräsimeen. Hän johdatti Hollannin MM-kisoissa finaaliin asti, mutta lopulta Argentiina oli vahvempi ja Hollanti sai MM-hopeaa.

Maajoukkuepestin jälkeen Happel siirtyi valmentamaan KRC Harelbekea Belgian 2. divisioonaan. Sieltä hän siirtyi takaisin Belgian pääsarjaan nyt Standard Liègen päävalmentajaksi. Standard Liège sijoittui Happelin johdattamana sarjassa toiseksi ja kolmanneksi. Belgiasta Happel siirtyi Bundesligaan Hamburger SV:n peräsimeen. Hänen johdollaan Hamburger SV voitti kaksi Saksan mestaruutta ja yhden Saksan Cupin. Vuonna 1983 Ernst Happel johdatti Hamburger SV:n Euroopan Cupin mestaruuteen ja samalla hän teki historiaa. Ernst Happel ja Ottmar Hitzfeld ovat ainoat valmentajat, jotka ovat johdattaneet kaksi eri seuraa Euroopan Cupin tai Mestarien liigan voittoon. Vuonna 1987 hän palasi kotimaahansa FC Swarovski Tirolin valmentajaksi. Happel voitti joukkueen kanssa kaksi Itävallan mestaruutta ja yhden Itävallan Cupin.

Vuonna 1992 Ernst Happel palasi maajoukkuevalmentajaksi, kun hänestä tuli Itävallan maajoukkueen päävalmentaja. Hän kuoli samana vuonna syöpään 66 vuoden ikäisenä. Wienissä sijaitseva Praterstadion nimettiin Happelin kunniaksi Ernst-Happel-Stadioniksi.

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]



Edeltäjä:
Nereo Rocco
Tony Barton
Euroopan cupin voittanut valmentaja
1970
1983
Seuraaja:
Rinus Michels
Joe Fagan
Edeltäjä:
Jan Zwartkruis
Alankomaiden maajoukkueen päävalmentaja
1978
Seuraaja:
Jan Zwartkruis
Edeltäjä:
Robert Waseige
Standard de Liègen päävalmentaja
1979-1981
Seuraaja:
Raymond Goethals
Edeltäjä:
Aleksandar Ristić
Hamburger SV:n päävalmentaja
1981-1987
Seuraaja:
Josip Skoblar
Edeltäjä:
Dietmar Constantini
Itävallan maajoukkueen päävalmentaja
1991-1992
Seuraaja:
Dietmar Constantini