Ernst Gombrich

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ernst Gombrich (30. maaliskuuta 1909, Wien, Itävalta3. marraskuuta 2001, Lontoo, Britannia) oli 1900-luvun monipuolisimpia ja vaikutusvaltaisimpia taidehistorioitsijoita. Tunnetuimpia hänen teoksistaan on yleistajuinen, alun perin nuorille lukijoille tarkoitettu Maailman taiteen historia (The Story of Art), joka ilmestyi alkukielellä vuonna 1950. [1] Se julkaistiin suomeksi viisi vuotta myöhemmin Sakari Saarikiven suomentamana ja runsaasti kuvitettuna. [2] Kirja on käännetty noin 30 kielelle. Sen sanotaan olevan parhaiten myynyt taidekirja yli seitsemän miljoonan painosmäärällään.

Toinen laajasti tunnettu teos Gombrichilta on Art and Illusion vuodelta 1960. Myöhemmistä julkaisuista voisi mainita The Image and the Eye-teoksen ja taidehistorioitsija Aby Warburgin (1866-1929) elämäkerran.

Gombrich opiskeli taidehistoriaa synnyinkaupungissaan Wienissä ja työskenteli muun muassa Sigmund Freudin piiriin kuuluneen Ernst Krisin kanssa. Juutalaissyntyinen Gombrich muutti Englantiin vuonna 1936. Hän toimi Lontoossa Warburg-instituutin johtajana ja Lontoon yliopiston professorina. [3]

Gombrich on tutkinut renessanssin taidetta, taidepsykologiaa ja taideteoriaa. Hänet tunnetaan myös taidekriitikkona ja modernistisen puhtaan havainnon arvostelijana. Puhdasta havaintoa ei hänen mukaansa ole, koska opitut asiat, odotukset ja havaintotottumukset vaikuttavat niin taiteilijan kuin taiteen katsojan havaintoihin.[3] Gombrich on lisäksi tarkastellut taiteen tradition siirtymistä skeeman käsitteen avulla. Skeema tarkoittaa tässä kuvataiteen kunkin hetkistä havainto- ja kuvaustapaa, tavallaan konventiota. Taiteilija työskentelee aina jonkin skeeman vaikutuksen alaisena, tietäen tai tietämättään. Hän ei voi kuvata tai kopioida suoraan. Kumoukset ja muutokset taiteessa syntyvät kun vallitsevaa skeemaa muutetaan tai se korvataan uudella. [3]

Samoihin aikoihin Wienistä Lontooseen muuttaneista emigranteista hänelle läheisimpiä olivat Karl Popper ja Friedrich Hayek. Gombrich myös antoi apua Popperin pääteoksen Avoin yhteiskunta ja sen viholliset editoimisessa. Molemmat heistä ovat myös soveltaneet psykologian näkökulmaa tutkimusaiheeseensa. [4]

Gombrichille myönnettiin monia Englannin arvostetuimpia tunnustuksia ja jäsenyyksiä, samoin kuin kansainvälisiä palkintoja. Hänet tunnettiin myös hyvänä luennoitsijana, joka perusteli väitteensä hyvin.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Weltgeschichte von der Urzeit bis zur Gegenwart. 1935
  • Maailman taiteen historia, suomentanut Sakari Saarikivi. Porvoo : WSOY, 1955. 453 sivua 370 kuvaa (Alkuteos The Story of Art, 1950)
  • Art and Illusion. A Study in the Psychology of Pictorial Representation. London: Phaidon 1960
  • Meditations on a Hobbyhorse and other Essays on the Theory of Art. London: Phaidon 1963
  • Studies in the Art of the Renaissance. London: Phaidon 1966
    • Norm and Form
    • Symbolic Images
    • The Heritage of Appelles
    • New Light on Old Masters
  • Aby Warburg, an Intellectual Biography. London: The Warburg Institute 1970
  • Ideals and Idols. Essays on Values in History and Art. Oxford: Phaidon 1979
  • The Sense of Order. a Study in the Psychology of Decorative Art. Oxford: Phaidon 1979
  • The Image and the Eye. Further Studies in the Psychology of Pictorial Representation. Oxford: Phaidon 1982
  • The Preference for the Primitive. Episodes in the History of Western Taste and Art. London: Phaidon 2002

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuolinuutinen The Guardian-lehdessä Viitattu 28.6.2009.
  2. Suomen kuvataiteen bibliorafia Viitattu 28.6.2009.
  3. a b c Taiteen pikkujättiläinen, s. 178. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  4. Dictionary of Art Historians Viitattu 28.6.2009.