Sakari Saarikivi
Eero Sakari Saarikivi (19. maaliskuuta 1911 Joensuu – 15. syyskuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen taidehistorioitsija ja Ateneumin intendentti.[1]
Nuoruudessaan Saarikivi opiskeli kuvataidetta, erityisesti grafiikkaa Jose-ryhmän jäsenenä ja toimi mainospiirtäjänä. Hän tuli kuitenkin tunnetuksi taidehistorian, ennen muuta modernismin taiteen tutkijana ja popularisoijana. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1957 Helsingin yliopistossa tutkielmalla Hugo Simberg: Elämä ja tuotanto.[2] Akateemisen tutkimuksen ohella Saarikivi käänsi suomeksi taidetta käsittelevää kirjallisuutta monista eurooppalaisista kielistä ja osallistui usein julkiseen taidetta koskevaan keskusteluun.
Saarikiven myöhemmät tutkimukset käsittelivät mm. Tyko Sallisen ja Hannes Autereen taidetta. Saarikivi toimi 1960-luvulla lyhyen aikaa Jyväskylän yliopiston taidehistorian professorina,[3] mutta siirtyi sittemmin Helsinkiin johtamaan Ateneumia.
Sakari Saarikivi toimi vuonna 1961 järjestetyn ensimmäisen Ars-näyttelyn komissaarina.lähde?
Sakari Saarikiven vanhemmat olivat kansanedustajat Santeri Saarikivi ja Lyydi Saarikivi. Hänen veljiään olivat insinööri Paavo Saarikivi ja elokuvaohjaaja Orvo Saarikivi.lähde?
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hugo Simberg: Elämä ja tuotanto. WSOY. Porvoo 1948.
- Suuret taiteilijat: Kuvataiteen mestarien elämäkertoja. WSOY, Porvoo 1948.
- Sallinen: Suomen modernin maalaustaiteen tienraivaaja. Otava, Helsinki 1960.
- Aikamme maalaustaide: Impressionismista informalismiin. WSOY, Porvoo 1961.
- Taidehistorian ääriviivat. WSOY, Porvoo 1976.
- Hannes Autere: Suomalaisen puunveiston mestari. Otava, Helsinki 1988.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Saarikivi, Sakari hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Valkonen, Olli: ”Saarikivi, Sakari (1911–1985)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 502–503. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 626. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
| ||||||||||||||||||
