Eraviskit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Näkymä Gellértinvuorelta.

Eraviskit olivat kelttiläinen heimo, joka asui nykyisen Budapestin ympäristössä, kun roomalaiset valtasivat alueen ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Eraviskien oppidum, pääasuinpaikka ja linnoitus Ak-inko (suom. runsaat vedet) sijaitsi Gellértinvuoren laella[1].

Asuinalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelttiläiset heimot asettuivat Länsi-Unkarin alueelle 4. vuosisadalla eaa. ja valloittivat koko Karpaattien altaan 4. ja 3. vuosisadan vaihteessa eaa. Jo tältä ajalta tunnetaan hajanaisia asutuksia nykyisen Budapestin ympäristöstä. Vanhimmat alueelta löytyneet kelttiläiset esineet (rautamiekat, keihäät, pronssiset käsi- ja nilkkarenkaat) liittyvät mahdollisesti hautajaisrituaaleihin. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Budapestin seutu oli erityisen tiheästi asuttu. Antiikin ajan lähteiden mukaan eraviskien asuinaluetta olivat Tonavan oikeanpuoleinen ranta nykyisessä Pestin läänissä ja laajat alueet Fejérin ja Tolnan lääneissä.[2]

Tonavan varrelta Békasmegyeristä, Tabánista ja Nagytéténystä on löydetty lukuisia eraviskien ensimmäisellä vuosisadalla eaa. perustamia suuria kylämäisiä asutuksia. Niissä on tuotettu ajalle tyypillistä maalattua keramiikkaa. Pieniä, maatilan tapaisia asutuksia on ollut myös Tonavan toisella puolella Pestissä ja Csepelsaarella. Tasangolla kyliä on ollut muun muassa Szigetszentmiklósissa ja Dunakeszissa.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eraviskien oppidum oli perustettu Gellértinvuoren laelle ja sen etelä- ja pohjoisrinteille. Se oli heimon poliittisen, taloudellisen, kaupallisen ja uskonnollisen elämän keskus. Asuintalot ja pronssin- ja savenvalajien pajat uuneineen oli rakennettu kallioisten rinteiden penkereille. Talojen pohjapiirustus oli yleensä neliönmuotoinen, ja niissä oli vitsoista punotut seinät, jotka oli täytetty savella ja tuettu tammipalkeilla. Taloista on löytynyt käsimyllyjä, leivinuuneja ja savesta tehtyjä liesiä, joten vehnää on jauhettu ja ruokaa valmistettu sisätiloissa. Gellértinvuorelta ja Tabánista löytyneiden luiden perusteella voidaan myös päätellä, että väestö piti kotieläimiä (hevosia, sikoja, lampaita ja vuohia) ja että myös metsästys oli hyvin tärkeää.[2] Eraviskit painoivat myös omia kolikoitaan. Vaikka alueen muut kelttiläiset heimot jäljittelivät monia eri kolikkoja, etenkin kreikkalaisia, eraviskien kolikot perustuivat lähes pelkästään Rooman tasavallan denaareihin.[3]

Uudempien löytöjen valossa on ajateltu, että eraviskien uskonnollinen keskus ei olisikaan ollut Gellértinvuorella vaan vähän pohjoisempana, myöhemmän roomalaisen sotilaskaupungin alueella. Heidän uskonnostaan ei tiedetä paljoakaan, sillä ensimmäisen ja toisen vuosisadan löytöjen perusteella uskonto oli jo roomalaista perua. On kuitenkin arveltu, että eraviskien ylijumala olisi ollut Teutates, joka olisi sulautunut yhteen roomalaisten Juppiterin kanssa, sillä patsaissa ja alttareissa käytetään nimeä Iuppiter Optimus Maximus Teutanus.[4]

Roomalaisiin sulautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen vuosisadan alkupuolella eaa. Gellértinvuoren kukoistava kulttuuri hävisi, kun roomalaiset valloittivat alueen ja perustivat Pannonian provinssin. Paikan uskonnollinen merkitys säilyi kuitenkin kauan myös Rooman vallan aikana, ja eraviskiväestön elämä jatkui Gellértin- ja Linnavuoren juurella ja Tonavan varren tasangoilla. Vähitellen eraviskit roomalaistuivat ja omaksuivat roomalaisten kulttuurin, arvot ja tavat.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kontler, László: Millennium in Central Europe. A History of Hungary, s. 25. Budapest: Atlantisz, 1999. ISBN 963 9165 37 9.
  2. a b c d The Late Iron Age 2003. Budapestin Historian Museo. Viitattu 6.1.2009. (englanniksi)
  3. Central Danubian Celts 2006. Cornelius. Viitattu 6.1.2009. (englanniksi)
  4. Emergence of Civitas capitals in Pannonia Römisch-Germanisches Zentralmuseum. Viitattu 9.6.2010. (englanniksi)