Uuskieli

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Epähenkilö)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirjailija George Orwell vuonna 1933.

Uuskieli (engl. Newspeak) on englantilaisen kirjailija George Orwellin teoksessaan Vuonna 1984 kuvailema kuvitteellinen kieli. Se on virallisesti ohjailtua ja rajoitettua, ja sen tarkoitus on romaanin maailmassa tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä.

Periaatteet Orwellin mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuskieli perustuu Vuonna 1984 -romaanin alkukieleen englantiin eli kirjan maailmassa "vanhakieleen". Uuskieli on kirjan tapahtumapaikan Oseanian virallinen kieli, ja se on luotu "engsosin" eli englantilaisen sosialismin ideologisiin tarpeisiin. Romaanin kuvaama kielimuoto on vain väliaikainen, ja kieli on yhä kehitysvaiheessa. Kirjan tapahtumavuonna 1984 kukaan ei vielä käytä uuskieltä ainoana kielenään, mutta esimerkiksi The Timesin pääkirjoitukset on jo kirjoitettu sillä. Uuskieli on hiljalleen yleistymässä myös Puolueen jäsenten puheessa, ja sen odotetaan syrjäyttävän vanhakielen kokonaan vuoteen 2050 mennessä.[1]

Jokapäiväisen käytön lisäksi uuskieleen kuuluu myös kaiken vanhakielellä kirjoitetun kirjallisuuden kääntäminen uuskielelle ja historian kirjoittaminen uusiksi. Kun vääräoppista kirjallisuutta käännetään uuskielelle, kirjallisuudesta saadaan samalla ideologisesti oikeaoppista. Kun käytännössä kaikki vanha kirjallisuus on vihdoin käännetty uuskielelle, ja alkuperäiset tekstit on tuhottu, ollaan onnistuttu katkaisemaan viimeisetkin yhteydet menneisyyteen. Viimeisiä vanhakielisiä tekstinjäännöksiä ei kukaan enää ymmärrä sen jälkeen, kun vanhakieli on kokonaan unohtunut.[1]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuskielen yhtenä tarkoituksena on tarjota oikeanlainen ilmaisuväline engsosin seuraajien maailmankatsomukselle ja ajatusmalleille. Kielen toisena tarkoituksena on tehdä vääräoppinen ajattelu mahdottomaksi siinä vaiheessa, kun uuskieli on kokonaan korvannut vanhakielen. Siksi uuskielen sanasto antaa mahdollisuuden ilmaista tarkasti Puolueen jäsenen tarkoittamat merkitykset, mutta se tekee mahdottomaksi ilmaista muita merkityksiä edes epäsuorasti. Tämä saavutetaan yhtäältä uudissanoilla, toisaalta epätoivottujen sanojen hävittämisellä, tai niiden merkitysten korjaamisella oikeaoppiseksi tai tarkentamisella. Tästä on esimerkkinä sana ’vapaa’ (engl. free), jota uuskielessä voi käyttää vain sellaisissa ilmaisuissa kuin ’vapaa rikkaruohoista’. Sanalla ei kuitenkaan uuskielessä voi viitata enää poliittiseen tai älylliseen vapauteen, sillä niitä ei enää ole olemassa edes käsitteinä.[1]

Uuskielen muita piirteitä:

  • Kaikkien epäsäännöllisten muotojen poistaminen kielestä (tavallisen englannin all men → uuskielen all mans)
  • Arvottavien adjektiivien määrän vähentäminen ja merkityksen normittaminen ja vastakohtien määrittäminen un- etuliitteellä (epä-) (tavallisen englannin vastakohtaisuus good/bad muutettiin muotoon good/ungood eli suomeksi hyvä/epähyvä), myös unperson eli epähenkilö, henkilö jonka olemassaolo kiistettiin.
  • Sanojen muodostaminen sanavartalosta etu- ja jälkiliitteillä (-ful adjektiivi, -wise adverbi, -er tekijä jne)
  • Käsitteiden muodostaminen etuliitteillä (ante- esi-, post- jälki-, up- ylä-, down- ala- jne)
  • Lyhennekieli (Minipax "rauhanministeriö" [Ministry of peace, pax tulee latinasta], ts. sotaministeriö, Miniluv "rakkauden ministeriö" [Ministry of Love], ts. valtion turvallisuuden ministeriö, Minitrue "totuuden ministeriö", ts. propagandaministeriö)
  • Sanojen määrän rajoittaminen (hyvän ja epähyvän lisäksi ei ollut sanoja erinomainen tai surkea, vaan tarvittaessa hyvyyden ja epähyvyyden asteita voitiin ilmaista sellaisilla adjektiiveilla kuin doubleplusungood "tuplaplusepähyvä" tai plusgood "plushyvä")
  • Harhaanjohtavat eufemismit (joycamp "riemuleiri", oikeammin keskitysleiri, pakkotyöleiri)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Orwell, George: ”Appendix: The Principles of Newspeak”, Nineteen Eighty-Four, s. 309–323. New York: Plume, 2003. ISBN 9780452284234.