Emmanuel Joseph Sieyès

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emmanuel Joseph Sieyès, Jacques-Louis Davidin maalaama muotokuva vuodelta 1817.

Emmanuel Joseph Sieyès (3. toukokuuta 1748 Fréjus20. kesäkuuta 1836 Pariisi)[1] oli ranskalainen kirkonmies, poliitikko ja poliittinen kirjailija. Hänen vuonna 1789 julkaisemansa pamfletti Mikä on kolmas sääty? vaikutti Ranskan suuren vallankumouksen puhkeamiseen. Hän osallistui myös poliittisena vaikuttajana vallankumouksen jälkeisiin tapahtumiin. Sieyès auttoi Napoleon Bonapartea kaappamaan vallan marraskuussa 1799 ja toimi konsulaatin jäsenenä.

Sieyèsin isä oli Fréjusin kaupungin notaari. Sieyès kouluttautui papiksi Sorbonnessa ja hänestä tuli Chartresin hiippakunnan ylivikaari vuonna 1780 ja kansleri 1788. Aateliton syntyperä rajoitti hänen mahdollisuuksiaan urakehitykseen, mikä lisäsi hänen katkeruuttaan aatelistoa kohtaan. Kun Ranskan säätyjen yleiskokous vuonna 1788 kutsutiin koolle, Sieyès otti osaa kokouksen järjestämistä koskeneeseen julkiseen keskusteluun julkaisemalla tammikuussa 1789 pamfletin Mikä on kolmas sääty? (Qu’est-ce que le tiers état?). Siinä hän esitti, että niin sanottu kolmas sääty ensisijaisesti muodosti Ranskan kansakunnan ja että sille kuului oikeus perustuslain säätämiseen. Pamfletti herätti Ranskassa suuren innostuksen ja Sieyès valittiin kolmannen säädyn edustajaksi valtiopäiville, jotka kokoontuivat 5. toukokuuta 1789. Juuri hänen aloitteestaan kolmannen säädyn edustajat julistautuivat 17. kesäkuuta kansalliskokoukseksi ja uhmasivat kuningas Ludvig XVI:ta, mikä merkitsi vallankumouksen käynnistymistä. Seuraavien kuukausien aikana kansalliskokous lakkautti feodalismin ja poisti suuren osan kuninkaan valtaoikeuksista.[1]

Sieyèsiä arvostettiin yhteiskuntateoreetikkona, mutta hänen huonot puhujantaitonsa vähensivät myöhemmin hänen vaikutustaan Ranskan politiikassa. Jyrkkien jakobiinien kaapattua vallan kesällä 1793 Sieyès vetäytyi politiikasta. Hän säilytti henkensä terrorin aikana ja palasi sen jälkeen politiikan eturiviin. Vuonna 1795 hän toimi puolen vuoden ajan yhteishyvän valiokunnan jäsenenä ja saman vuoden lokakuussa hänet valittiin viidensadan neuvostoon. Toukokuussa 1799 Sieyès valittiin toimeenpanovaltaa käyttäneeseen viisijäseniseen direktorioon. Hän kannatti kuitenkin hallitusvallan voimistamista ja osallistui kenraali Napoleon Bonaparten, Joseph Fouchén ja Charles Maurice de Talleyrandin sotilasvallankaappaukseen 18. Brumaire-kuuta (9. marraskuuta) 1799. Kaappauksen seurauksena direktorio syöstiin vallasta ja sen tilalle perustettiin konsulihallinto, jossa Bonaparte, Sieyès ja Pierre-Roger Ducos nimitettiin ensimmäisiksi konsuleiksi. Sieyès luonnosteli uuden perustuslain, jonka tarkoituksena oli tasata valta konsulien kesken, mutta Napoleon muutti sitä ja teki itsestään ensimmäisen konsulin eli Ranskan todellisen johtajan. Sieyès menetti pian vaikutusvaltansa ja vetäytyi konsulin tehtävistä.[1]

Sieyès toimi Napoleonin vallan aikana vielä senaattorina. Hänet nimitettiin kunnialegioonan suurupseeriksi vuonna 1804 ja korotettiin 1808 kreiviksi. Restauraation alettua vuonna 1815 Sieyès karkotettiin maasta, sillä hän oli tammikuussa 1793 äänestänyt kansalliskokouksessa Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta. Hän asettui asumaan Brysseliin, mutta palasi Ranskaan heinäkuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1830.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Emmanuel-Joseph Sieyès (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]