Kansalliskonventti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kansalliskonventti (ransk. Convention nationale) oli Ranskan parlamentti ja samalla perustuslakia säätävä kansalliskokous, joka toimi vallankumouksen aikana 20. syyskuuta 179226. lokakuuta 1795. Konventissa oli 749 vaaleilla valittua jäsentä.[1]

Kansalliskonventti valittiin alun perin laatimaan Ranskalle uutta perustuslakia sen jäkeen kun kuningas oli syrjäytetty 10. elokuuta 1792. Ensi töikseen konventti julisti monarkian lakkautetuksi (21. syyskuuta) ja tasavallan perustetuksi (22. syyskuuta). Konventin toiminnan alkuvaihetta kevääseen 1793 saakka hallitsi valtakamppailu radikaalin vuoripuolueen ja porvarillisempien girondistien välillä. Vallankumoussodissa kärsityt tappiot ajoivat sotimista voimakkaasti kannattaneet girondistit epäsuosioon ja lopulta 31.5.–2.6.1793 tapahtunut kansannousu johti heidän puhdistamiseensa konventista. Vuoripuolue hallitsi tämän jälkeen konventtia heinäkuuhun 1794 saakka. Sodan ja kapinoinnin uhatessa vallankumousta Yhteishyvän valiokunnasta tehtiin diktatorista valtaa käyttänyt hallitus ja kansalliskonventin 24. kesäkuuta 1793 hyväksymää demokraattista perustuslakia ei koskaan pantu toimeen. Tässä vaiheessa konventti menetti myös aloiteoikeutensa ja sai käsitellä pelkästään Yhteishyvän valiokunnan tekemiä lakiesityksiä.[1]

Useat kansalliskonventin jäsenet osallistuivat Yhteishyvän valiokuntaa johtaneen Maximilien Robespierren syrjäyttämiseen 27. heinäkuuta 1794, mistä alkoi konventin historian kolmas vaihe. Vuoripuolueen johtavat edustajat erotettiin konventista ja vielä vainojen jäljiltä elossa olleet girondistit kutsuttiin takaisin. Konventti hyväksyi elokuussa 1795 uuden perustuslain, joka johti sen omaan lakkauttamiseen ja direktoriohallituksen perustamiseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c National Convention (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.4.2013.