Edward Gibbon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edward Gibbon.

Edward Gibbon (8. toukokuuta 173716. tammikuuta 1794) oli englantilainen historioitsija, jota on pidetty yhtenä nykyaikaisen historiankirjoituksen perustajista.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gibbon syntyi kohtalaisen varakkaaseen englantilaiseen perheeseen, joka tuki hänen opintojaan. Hän pääsi jo 15-vuotiaana Oxfordin Magdalen Collegeen. Hän ei kuitenkaan pitänyt saamastaan opetuksesta ja pakeni Manner-Eurooppaan. Hylättyään englantilaisen yliopistomaailman Gibbon opiskeli itsekseen ja kääntyi hetkeksi katolisuuteen. Hän palasi Englantiin vuonna 1759 ja toimi muutaman vuoden armeijan palveluksessa jatkaen samalla yksityisiä opintojaan.

Gibbon lähti uudelleen kotimaastaan vuonna 1764 Roomaan, jossa hän koki tuotantonsa kannalta ratkaisevan elämyksen tuolloin vielä antiikin raunioiden täyttämällä Capitolium-kukkulalla. Hän halusi kirjoittaa Rooman valtakunnan katoamisen historian. Vihdoin vuosina 17761788 hän julkaisi kuusiosaisen teoksen The History of The Decline and Fall of the Roman Empire. Viimeiset vuotensa Gibbon asui vuoroin Lausannessa ja Lontoossa.

Rooman, Bysantin ja keskiajan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gibbonin teosta on pidetty 1700-luvun historiankirjoituksen huipentumana, koska siinä yhdistyivät aikakauden pääsuuntauksien tärkeimmät piirteet. Ensiksikin se perustui hyvin huolelliseen alkuperäislähteiden kartoittamiseen niin sanotun antikvarismin mallin mukaan. Toisaalta Gibbon jäljitteli - ylittämättömästi – ajan filosofista historiankirjoitusta, jolle tyyli ja luettavuus olivat tärkein ansio.

Vaikka Gibbon puhuukin otsikossa vain Rooman valtakunnan rappiosta, teos on kuitenkin laaja katsaus keskiajan syntyyn ja sen vaiheisiin. Hän aloittaa historian keisari Trajanuksen kaudesta ja jatkaa sitten valtakunnan hajoamisen selvittelyä. Gibbon piti Rooman suuruudenaikaa vuosien 90 ja 180 välillä, Domitianuksen kuolemasta Commoduksen valtaantuloon saakka, ihmiskunnan historian onnellisimpana aikakautena, jonka hyvinvointi kuitenkin riippui ratkaisevasti Rooman silloisten keisarien luonteesta. Ennen tätä kautta Roomaa olikin hallinnut joukko kelvottomia keisareita kuten Caligula, Nero ja Domitianus, ja jatkuvasti oli vaarana, että joku heidän kaltaisensa nousisi jälleen valtaistuimelle.[1]

Gibbon kirjoittaa niin Bysantista kuin lännen valtioistakin, ja kuusiosainen, tuhansien sivujen laajuinen teos päättyy 1400-luvun alkuun. Tällöin hänen mielestään antiikin Rooma oli lopullisesti kadonnut.

Gibbonin teos tunnetaan ennen kaikkea sen kielteisestä suhtautumisesta kristinuskoon, jonka hän katsoi yhdeksi pääsyyksi Rooman tuhoon. Se rappeutti roomalaisen hyveeseen (virtus) perustuneen järjestelmän. Gibbonia on pidetty niin keskiajan kuin Bysantin mustamaalaajana, mutta hänen teoksensa on vivahteikkaampi.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gibbon, Edward (1999). Rooman valtakunnan rappio ja tuho: I osa: luvut I–XVI. Helsinki: Albion. ISBN 951-98103-2-3.
  • Gibbon, Edward (2003). Rooman valtakunnan rappio ja tuho: II osa: luvut XVII–XXVI. Helsinki: Albion. ISBN 951-98103-9-0.
  • Gibbon, Edward (2007). Rooman valtakunnan rappio ja tuho: III osa: luvut XXVII-XXXVIII. Helsinki: Albion. ISBN 978-952-99496-1-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Edward Gibbon: Rooman valtakunnan rappio ja tuho. 1. osa, s. 88-89. Suom. Erkki Salo. Albion, 2008. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gibbon, Edward: On Christianity. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1991.
  • J.G.A. Pocock, Barbarism and Religion, I–IV. Cambridge 1999–2005.
  • Roy Porter, Gibbon: Making History.London 1988.
  • David Womersley, Transformation of the Decline and Fall of the Roman Empire. Cambridge 1988.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]