Duguay-Trouin-luokka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Duguay-Trouin-luokka
Kuva luokan aseistuksesta
Kuva luokan aseistuksesta
Civil and Naval Ensign of France.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 7365 t (kuiva)
9500 t (kuormattu)
Pituus 181,30 m (kokonaispituus)
Leveys 17,50 m
syväys 6,14 m
Koneteho 102000 shp
Nopeus 33 solmua
Miehistöä 27 upseeria ja 551 merisotilasta
Aseistus
Ilmatorjunta 4 x 75 mm ilmatorjuntatykkiä
Meritorjunta 8 x 155 mm M1920 -tykkiä kaksoistorneissa
12 x 550 mm torpedoputkea

Duguay-Trouin-luokka oli Ranskan laivaston 1920-luvun alussa valmistetun kolmen risteilijän alusluokka, jonka alukset palvelivat toisessa maailmansodassa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen ensimmäisen maailmansodan jälkeinen laivasto-ohjelma suunniteltiin kesäkuussa 1919 ja sen lähtökohtana oli mahdollinen Italian aiheuttama uhka. Suunnitelma ei kuitenkaan sisältänyt keveitä risteilijöitä. Kuitenkin Normandie-luokan taistelulaivojen tilauksen peruunnuttua niitä korvaamaan päätettiin hankkia kuusi 5000 tonnin risteilijää. Vuoden 1919 lopulla valmistui risteilijöiden suunnittelutyö, jonka mukaan niiden pääaseistukseksi tuli kahdeksan 138,6 millimetrin tykkiä kaksoistorneissa ja alusten huippunopeuden tuli olla 30 solmua. Voimanlähteenä oli kaksiakselinen öljyä polttava moottori ja lopullinen uppouma oli 5270 tonnia. Alusten suunniteltu suoja oli olematon.[1]

Valtiovarainministeri hyväksyi esitetyn suunnitelman 1920, vaikka totesikin laivaston ajavan vain taloudellisia etuja eikä tarpeensa mukaisia. Esikuntaneuvosto veti esityksen takaisin helmikuussa 1920, mikä aloitti keskustelun suunnittelusta uudelleen. Alusten nopeus ja koko olivat pääosissa ja saman aikaisesti palvelukseen otetut sotakorvauksena saadut keskusvaltojen alukset antoivat kuvan moderneista risteilijöistä. Tutkimuksen tuloksena todettiin alkuperäisen suunnitelman (projekti 171) olevan käyttökelvoton ja ennen kaikkea sen aseistuksen. Päätettiin valita uusien alusten pääaseiksi uusi 155 millimetrin tykki, joka perustui maavoimien kenttätykkeihin.[1]

Vuoden 1920 lopulla Ranska sai kopiot Yhdysvaltain Omaha-luokan piirustuksista, jonka jälkeen tehtiin neljä erilaista suunnitelmaa. Kaikki suunnitelmat perustuivat Yhdysvaltain suunnitelmista kopioidulle rungolle ja ne oli kaikki aseistettu kahdeksalla 155 millimetrin tykillä, neljällä 75 millimetrin ilmatorjuntatykillä sekä kahdellatoista torpedoputkella. Suunnitelmien erona olivat ainoastaan konehuoneet ja suoja. 7890 tonnin uppouman suunnitelma C, joka lupasi 34 solmun nopeuden ilman suojaa, valittiin huhtikuussa 1921. Valinnan jälkeen käynnistyi yksityiskohtainen suunnittelu.[1]

Alus nimettiin 8000 tonnin risteilijäksi. Sen suoja oli lähes nolla, kun ainoana suojana oli 30 millimetrin panssarointi tykkitornien etukilvissä sekä muualla vain sirpalesuoja. Toisaalta voitaisiin siten nimetä alus suurennetuksi laivueenjohtajaksi. Aluksen sisäosat oli jaettu lukuisiin osastoihin, vaikka pituusakselin suuntainen jako konehuoneiden osalta olikin jätetty pois. Öljyn käyttö polttoaineena ja turbiinimoottori takasivat kulkemiseen tarvittavan voiman.[1]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten valmistus lupa saatiin 18. huhtikuuta 1922. Vielä päätöksen jälkeen oli laivaston johdossa henkilöitä, jotka olisivat halunneet parantaa suunnitelmaa. Esitykset torjuttiin ja kaksi ensimmäistä alusta tilattiin Brestin laivastontelakalta 14. huhtikuuta ja kolmas Lorientista 18. huhtikuuta.[1]

Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Palvelukseen Kohtalo
Duguay-Trouin Arsenal de Brest, Brest 4. elokuuta 1922 14. elokuuta 1923 2. marraskuuta 1926 palveluksesta 9. maaliskuuta 1952
La Motte-Picquet Arsenal de Lorient, Lorient 17. tammikuuta 1923 21. maaliskuuta 1924 5. maaliskuuta 1927 riisuttu aseista joulukuussa 1941
uponnut satama-altaaseen tammikuussa 1945
Primauguet Arsenal de Brest 16. elokuuta 1923 21. toukokuuta 1924 1. huhtikuuta 1927 tuhoutunut satamassa 8. marraskuuta 1942

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Whitley, M. J. s. 27