FS Surcouf (1929)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Surcouf
Surcouf vuonna 1935.
Surcouf vuonna 1935.
Civil and Naval Ensign of France.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Arsenal de Cherbourg
Laskettu vesille 18. lokakuuta 1929
Palveluskäytöstä 18. helmikuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 3 300 t (pinnalla)
4 373 t (sukelluksissa)
Pituus 110 m
Leveys 9 m
Syväys 7,25 m
Koneteho 7 600 ihp (pinnalla)
3 400 ihp (sukelluksissa)
Nopeus 18,5 solmua (pinnalla)
10 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 118
Aseistus 2 x 203 mm tykkiä
2 x 37 mm ilmatorjuntatykkiä
4 x 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä
8 x 550 mm torpedoputkea
4 x 400 mm torpedoputkea
1 x Besson MB.411 -kellukekone

FS Surcouf oli Ranskan laivaston sukellusvene toisessa maailmansodassa. Se oli aikansa suurin sukellusvene, kunnes keisarillisen Japanin laivaston sukellusvene I-400 laskettiin vesille 18. tammikuuta 1943.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen suunnitelmat vahvisti laivastonsuunnitteluosaston (ransk. Service Technique des Constructions et Armes Navales) sukellusvenetoimiston (ransk. Bureau Sous-Marins) johtaja Léon Roquebert. Laivastoministeri Georges Leygues esitteli suunnitelman Q5 laivastoesikunnalle, joka hyväksyi suunnitelman 17. heinäkuuta 1926. Aluksen hankinta sisällytettiin vuoden 1926 laivasto-ohjelmaan ja se tilattiin 31. joulukuuta 1926 Cherbourgin telakalta. Se laskettiin vesille 18. lokakuuta 1929 ja alus otettiin palvelukseen toukokuussa 1934.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli Cherbourgissa, kun Saksa hyökkäsi Ranskaan toukokuussa 1940. Alus purjehti Brestiin ja myöhemmin pakeni edelleen Plymouthiin. Britit valtasivat aluksen Operaatio Catapultissa 3. heinäkuuta 1940[2]. Valtauksen aikana kaksi Royal Navyn upseeria ja yksi merimies sekä ranskalainen mekaanikko Yves Daniel saivat surmansa miehistön noustua vastarintaan. Alus siirrettiin elokuussa 1940 Vapaan Ranskan laivastolle. Alus osallistui muun muassa St. Pierre-Miquelonin valtaukseen[3]. Se upposi 18. helmikuuta 1942 ollessaan matkalla Panaman kanavan kautta Tahitille, kun amerikkalainen rahtialus SS Thompson Lykes törmäsi siihen pimeydessä[4]. Aluksen uppoaminen vahvistettiin Lontoossa 18. huhtikuuta 1942.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Surcouf
  2. Surcouf - palvelus
  3. Bagnasco, Erminio s. 48
  4. Gardiner, Robert s. 274