La Motte Picquet -luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
La Motte Picquet -luokka
Tekniset tiedot
Uppouma 4 500 t (suunniteltu)
6 000 t (maksimi)
Pituus 138,0 m
Leveys 13,8 m
Syväys 4,8 m
Koneteho 40 000 shp
Nopeus 29 solmua
Miehistöä 17 upseeria ja 30 miehistönjäsentä
Aseistus
Meritorjunta 8 × 138 mm/45 Mle 1910 -tykkiä
4 × 450 mm torpedoputkea
Ilmatorjunta 2 × 47 mm ilmatorjuntatykkiä

La Motte Picquet -luokka oli Ranskan laivaston vuoden 1912 laivasto-ohjelmaan sisällytetty kymmenen niin kutsutun nopean kevyen tiedusteluristeilijän (ransk. éclaireurs d'escadre) muodostama alusluokka, jonka alusten piti valmistua 1920-luvulla.

Italian ja Itävalta-Unkarin laivastot olivat valmistaneet samankaltaisia aluksia, mutta Britannian ja Saksan laivastot eivät. Alustava suunnitelma valmistui 1913, mutta sen aluksia pidettiin liian suurina ja kalleina suunniteltuun tehtävään. Alkuperäinen vaatimus oli 6 000 tonnin alus, jonka mitat olisivat 145,0 × 15,2 × 6,3 metriä. Propulsion piti olla kaksi akselinen kytkettynä kahteen vaihteistettuun turbiinimoottoriin ja kymmeneen kattilaan, jotka tuottaisivat 34 000 hevosvoimaa akselia kohden. Alusten nopeuden tuli olla 27 solmua. Panssarointina oli 50-100 millimetrin vyö, 40 millimetrin kansi, 170 mm tulenjohtotorni ja tykkien kilvet 100 millimetriä. Aseistukseksi suunniteltiin kymmenen 138 millimetrin 45 pituuskaliiperin tykkiä vuosimallia 1910 ja apuaseiksi kolme 47 millimetrin tykkiä ja kaksi 450 millimetrin torpedoputkea.[1]

Kuitenkin tutkittaessa muiden maiden vastaavia aluksia päätettiin valmistaa pienempiä ja nopeampia aluksia, joiden käyttö olisi joustavampaa. Siten päätettiin tehdä uusi suunnitelma. Pienemmän 4500 tonnin aluksen suunnitelmat hyväksyttiin ja prototyyppi La Motte Picquetiksi nimetty alus tilattiin Toulonin laivastontelakalta 1914 ja sen köli laskettiin 1915. Kahdesta muusta aluksesta tehtiin sopimukset yksityisten telakoiden kanssa, mutta ne peruutettiin vuonna 1915.[1]

Ensimmäisen maailmansodan alettua prototyypin työt hidastuivat ja sen hankinnan tarve asetettiin uudelleen harkintaan. Lopulta päätettiin hankkia uusien suunnitelmien mukainen risteilijä lähi tulevaisuudessa. Uusien risteilijöiden tuli olla suurempia ja hieman nopeampia. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin sodan jatkuessa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gardiner, Robert s. 200