Don LaFontaine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Don LaFontaine
Syntymäaika 26. elokuuta 1940
Syntymäpaikka Flag of the United States.svg Duluth, Minnesota
Aktiivisena 1964–2008
Kuolinaika 1. syyskuuta 2008 (68 vuotta)
Kuolinpaikka Flag of the United States.svg Los Angeles, Kalifornia
Oikea nimi Donald LeRoi LaFontaine
Muut nimet King of the Movie Trailers
The King
Thunder Throat
The Voice of God
Ammatti Ääninäyttelijä
Puoliso Nita Whitaker (1989–2008)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb

Donald LeRoi ”Don” LaFontaine[1] (26. elokuuta 1940 Duluth, Minnesota1. syyskuuta 2008 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen ääninäyttelijä, joka toimi kuuluttajaäänenä urallaan yli 5000 trailerille ja 350 000 televisiomainokselle.[2] Hänen tavaramerkikseen on jäänyt usein trailereissa käytetty ”In a world...” (”Maailmassa, jossa...”) -fraasi, josta tuli myöhemmin klisee.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LaFontaine syntyi Duluthissa, Minnesotassa. Valmistuttuaan High schoolista hän meni armeijaan Fort Meyeriin, Virginiaan, jossa LaFontaine määrättiin Yhdysvaltain armeijan yhtyeeseen levyttäjäksi. Armeijan jälkeen hän muutti New Yorkiin.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijan jälkeen LaFontaine muutti New Yorkiin, jossa hän sai töitä National Recording Studiosista ääni-insinöörinä ja editoijana. Vuonna 1962 LaFontaine sai töitä nuorelta radiotuottajalta Floyd L. Petersonilta, joka oli luomassa radiomainoksia ”Dr. Strangelovelle”. Mainokset menestyivät hyvin ja tammikuussa 1963 LaFontaine teki uudelleen yhteistyötä Floyd Petersonin kanssa. Muutaman vuoden jälkeen yhtiö kasvoi nopeasti 30 hengen työryhmäksi, ja lopulta Peterson laajensi yhtiönsä kotoaan omaan rakennukseen. Floyd L. Peterson, Inc oli samalla ensimmäinen yhtiö, joka työskenteli jatkuvasti elokuvien mainostajana. Samoihin aikoihin modernit trailerit saivat alkunsa LaFontainen ja Petersonin myötä, jotka loivat tunnettuja fraaseja, kuten ”In a world”, ”A one-man army”, ”No where to run, no where to hide and no way out”, joita käytetään vielä 2000-luvullakin.

Vuonna 1964 pienen aikataulusekaannuksen vuoksi eräs kuuluttaja ei päässyt sovittuun äänitykseen, minkä myötä LaFontaine joutui itse luomaan kuulutuksen elokuvan Väijytys Casa Grandessa radiomainokseen saadakseen jotain esitettyä asiakkaalleen, Metro-Goldwyn-Mayerille.[3] Hänen yllätyksekseen yhtiö piti melodramaattisesta trailerista ja osti LaFontainen luoman esityksen. Tämän ansiosta hän on äänittänyt tuhansia trailereita ja mainoksia niin televisioon kuin radioonkin. LaFontaine vietti myös useita vuosia tuotantopäällikkönä Kaleidoscope Filmsillä, joka tuottaa elokuvien ensitrailereita. Vuonna 1976 hän perusti oman tuotantoyhtiönsä Don LaFontaine Associates ja sai ensimmäiseksi tehtäväkseen luoda trailerin elokuvalle Kummisetä, osa II. Kaksi vuotta myöhemmin LaFontainea pyydettiin liittymään Paramount Picturesiin, jossa hän oli seuraavien kolmen vuoden ajan yhtiön virallinen ääni. LaFontaine nimettiin 1980 Paramountin trailerituotannon varapuheenjohtajaksi.

Vuotta myöhemmin hän kuitenkin jätti Paramountin muuttaakseen Los Angelesiin tuottajaksi. Pian LaFontaine sai puhelun nuorelta agentilta Steve Tishermanilta, joka halusi hänen pyrkivän enemmän tekemään äänityötä mainosten parissa. Tähän LaFontaine myös suostui ja teki uransa aikana enimmäkseen äänityksiä televisio- ja radiomainoksiin, kuten NBC:lle, CBS:lle, ABC:lle, FOXille ja UPN:lle, sekä useille yhtiölle, kuten Fordille, Budweiserille, McDonaldsille ja Coca Colalle. Hän oli muun muassa WCBS-TV: uutislähetysten kuuluttaja vuosina 2000–2001. Parhaiten LaFontaine kuitenkin tunnetaan trailereiden äänityksistä, joista hän ansaitsi yhteensä yli miljoona dollaria vuodessa.[4] Vuoteen 2008 asti LaFontaine äänitti yli 5000 traileria.

Hänen viimeisiksi äänirooleiksi jäi Finias ja Ferb animaatiosarjan jakso "The Chronicles of Meap", jossa LaFontaine parodioi itseään. Jakso päättyi lyhyeen kunnianosoitukseen lopputekstien aikana.[5] Viimeiseksi traileriksi jäi Call + Response dokumentti maailmanlaajuisesta orjuudesta.

Siviilissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LaFontaine oli naimisissa kahdesti. Joan Studvan kanssa hän oli vuosina 1967–1988 ja myöhemmin Nita Whitakerin kanssa vuodesta 1989 asti aina kuolemaansa saakka. He asuivat Los Angelesissa. LaFontainella on myös kolme lasta Christine, Skye ja Elyse.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22. elokuuta 2008 Cedars-Sinai lääketieteellisessä keskuksessa hänelle todettiin olevan keuhkoissa keuhkoveritulppa. Neljä päivää myöhemmin LaFontainen tila muuttui kriittiseksi ja hän menehtyi 1. syyskuuta 2008 ilmarinnan komplikaatioihin 68-vuotiaana.[6]

LaFontaine haudattiin Hollywood Foreverin hautausmaalle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Don LaFontaine (1940 - 2008) Find A Grave. Viitattu 26.6.2009. (englanniksi)
  2. Maailman kuuluisin traileriääni kuoli HS.fi. 3.9.2008. Viitattu 5.9.2008. (suomeksi)
  3. Don LaFontaine Swindle Magazine Viitattu 26.6.2009 (englanniksi)
  4. Määritä osoite! Nine Network Australia. heinäkuu 2007. Viitattu 11.9.2008. (englanniksi)
  5. Finias ja Ferb sarjan jakso The Chronicles of Meap vuonna 2009
  6. Don LaFontaine Dies At 68 ETonline.com. 1.9.2008. Viitattu 2.9.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]