Demeterin ja Koren pyhäkkö (Pergamon)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Demeterin ja Koren pyhäkkö
Demeterin ja Koren pyhäkön rauniot.
Demeterin ja Koren pyhäkön rauniot.
Sijainti Pergamonin arkeologinen alue, Bergama, İzmir, Turkki
Koordinaatit 39°07′38″N, 27°11′03″E
Rakennustyyppi pyhäkkö
Valmistumisvuosi 200–100-luvut eaa.
Tyylisuunta mm. joonialainen
Osa Unescon maailmanperintökohdetta
Pergamon ja sen monikerroksinen kulttuurimaisema
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Demeterin ja Koren pyhäkkö oli antiikin aikainen Demeterille ja Korelle eli Persefonelle omistettu pyhäkkö Pergamonissa Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa. Sen rauniot sijaitsevat Pergamonin akropoliin etelärinteessä, ja ovat osa Unescon maailmanperintökohdetta Pergamon ja sen monikerroksinen kulttuurimaisema.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäkön paikka oli kulttipaikkana viimeistään klassisella kaudella 400-luvun eaa. lopulla tai 300-luvun eaa. alussa. Nykyisen pyhäkön rakennutti Pergamonia hallinneen attalidien hallitsijasuvun perustaja Filetairos (hallitsi 283–263 eaa.) hellenistisen kauden alkupuolella 200-luvulla eaa. Näin se oli hellenistisen Pergamonin varhaisimpia ellei varhaisin pyhäkkö. Sitä laajennettiin Attalos I:n (hallitsi 241–197 eaa.) aikana, jolloin ainakin osan siitä rakennutti piirtokirjoituksen mukaan tämän puoliso Apollonis. Pyhäkkö liittyi kaupungin Thesmoforia-juhlaan.[1][2]

Pyhäkköalueen raunioita.

Pyhäkköaluetta uusittiin kahdesti roomalaisella kaudella, ensimmäisen kerran varhaisella keisarikaudella ajanlaskun alun tienoilla ja toisen kerran 100-luvun jaa. jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin ainakin osan kunnostustöistä kustansi neuvosmies Claudius Silianus Aesimus. Näin pyhäkkö oli paitsi kaupungin varhaisimpia myös pitkäikäisimpiä. Bysanttilaisella kaudella entinen pyhäkköalue oli asuinkäytössä.[2]

Pyhäkköalueen raunioita: etualalla alttari, taempana temppeli.

Pyhäkköalueen arkeologiset kaivaukset alkoivat 1900-luvun alussa Wilhelm Dörpfeldin johdolla. Kaivauksia jatkoi Carl Helmut Bohtz 1960-luvulla.[2]

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäkkö sijaitsee Pergamonin gymnasionin luoteispuolella noin 100 metriä pitkällä terassipengerryksellä. Pyhäkköalueen keskellä sijaitsi pieni joonialaista tyyliä edustanut temppeli, jonka sisäänkäynti oli itäpäässä. Se oli antatemppeli, jonka julkisivussa oli kaksi pylvästä (distylos in antis). Temppelin koko oli noin 14,1 × 8 metriä, ja sen pronaos ja naos eli cella olivat suurin piirtein samankokoiset, toisin sanoen pronaos oli poikkeuksellisen suuri ja cella poikkeuksellisen pieni. Temppelin friisi oli koristeltu bukranion-koristeilla eli häränpäillä. Alttari, joka oli koristeltu voluutoilla, sijaitsi temppelin itäpuolella eli oven edustalla noin 9,5 metrin päässä. Sen koko oli noin 7,2 × 2,6 metriä ja korkeus lähes metrin. Temppeli ja alttari olivat pyhäkköalueen vanhinta osaa ja peräisin Filetairoksen ajalta.[1][2]

Pyhäkköalueen sisäänkäynti oli itäpäästä propylonin kautta. Pohjois-, länsi- ja eteläsivulta pyhäkköalue oli reunustettu stoilla eli pylväshalleilla, jotka edustivat eri tyylisuuntia. Pohjoissivun stoa koostui koko sivun mittaisesta ylemmästä stoasta, jonka koko oli noin 87 × 5,6 metriä, ja puolet lyhyemmästä alemmasta stoasta, jonka koko oli noin 41,5 × 3,5 metriä. Loppupuolen paikalla oli suorista penkkiriveistä koostunut katsomo (theatron), joka oli tarkoitettu Thesmoforian kulttimenoja seuraaville. Länsistoan koko oli noin 21,6 × 4,6 metriä ja etelästoan koko noin 91,7 × 10,4–10,8 metriä. Nämä pyhäkköaluetta ympäröineet rakennukset olivat Apolloniksen rakennuttamia tai myöhempiä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PERGAMON Mysia, Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. a b c d e f Piok Zanon, Cornelie: The Sanctuary of Demeter at Pergamon: Architecture and Dynasty in the Early Attalid Capital (Doctoral Dissertation) 2009. University of Pittsburgh. Viitattu 2.11.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bohtz, Carl Helmut: Das Demeter-Heiligtum. Altertümer von Pergamon. Bd. 13. Berlin: de Gruyter, 1981. ISBN 3-11-00848-05.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]