Daktinomysiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Daktinomysiini
Daktinomysiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
 ?
Tunnisteet
CAS-numero 50-76-0
ATC-koodi L01DA01
PubChem 2019
DrugBank DB00970
Kemialliset tiedot
Kaava C62H86N12O16 
Moolimassa 1255,417 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 241,5–243 °C (467–469 °F)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Proteiinisitoutuminen 5%
Metabolismi Hepaattinen
Puoliintumisaika 36 tuntia
Ekskreetio  ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Intravenoosi

Daktinomysiini eli aktinomysiini-D on kasvainten hoitoon käytettävä antibiootti. Se vaikuttaa kiinnittymällä tumassa DNA:n kaksoiskierteiden väliin ja estämällä siten transkription eli käytännössä geenin toiminnan. Siten se estää syöpäsolujen kasvua. Sitä käytetään joidenkin lapsilla esiintyvien syöpäsairauksien hoidossa. Daktinomysiinin käyttöalueita ovat pehmytkudossarkoomat, Ewingin sarkooma, Wilmsin kasvain, rabdomyosarkooma, luun sarkooma ja istukkasyöpä.[1] Daktinomysiiniä on annettu suonensisäisinä ruiskeina (iv.).

Daktinomysiini on suhteellisen myrkyllistä. Tärkeimmät haittavaikutukset ovat pahoinvointi, limakalvovauriot, ihottumat, hiustenlähtö ja luuytimen vajaatoiminta.[1]

Daktinomysiiniä saadaan aktinomykeetti-bakteereista eli ns. sädesienistä, Streptomyces parvulus, jotka ovat myös tunnettuja rakennusten kosteusvaurioista lähinnä allergioitten aiheuttajana.

Lääkkeen keksimisestä sen käyttöönottoon meni hieman yli kaksi vuosikymmentä (Yhdysvalloissa FDA vuonna 1964), ja siihen on voinut olla syynä daktinomysiinin suuri myrkyllisyys.

Daktinomysiinin keksi vuonna 1940 Yhdysvaltojen juutalainen lääketieteen tutkija Selman Waksman, joka oli syntynyt Ukrainassa. Hän löysi tutkimistaan sädesienistä useita antibiootteja, mm. streptomysiinin.

Myyntiluvan peruuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

29.2. 2012 lukien on daktinomysiinin (Cosmegen) myyntilupa peruutettu. Lääkettä oli markkinoinut Lundbeck -niminen lääkealan konserni. Erityislupaa voi pienille lääke-erille hakea, joko potilas taikka terveydenhuollon alan toimija, Fimeasta. Lääkkeen käyttö on vähentynyt, toisten vastaavien lääketuotteiden kehittelyn myötä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Elonen E, Kasvainten lääkehoito, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 1013-1051, Kustannus Oy Medicina, Kuopio, 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. Myös verkossa: www.medicina.fi
  2. http://www.lundbeck.com/upload/us/files/pdf/Products/Cosmegen_FI_Deregistration_Letter.pdf


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]