Crimson Sun

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Crimson Sun
Tiedot
Toiminnassa 2001– 
Tyylilaji Melodinen heavy metal
Kotipaikka Kotka
Laulukieli englanti
Jäsenet

Sini Seppälä, laulu
Joni Junnila, kitara
Jukka Jauhiainen, basso
Miikka Hujanen, koskettimet
Antti Rantavuo, rummut

Aiheesta muualla
Kotisivut

Crimson Sun on modernia melodista metallia soittava yhtye Kotkasta. Yhtye on perustettu alun perin vuonna 2001, mutta nykyisessä kokoonpanossaan se on toiminut vuodesta 2011 alkaen. Crimson Sunin musiikki tunnetaan erityisesti tarttuvista melodioista, mutta myös energisistä ja useita metallin tyylilajeja yhdistelevistä kappaleista.

Crimson Sun on toistaiseksi julkaissut kaksi ep:tä ja kaksi täyspitkää albumia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustivat samaa yläastetta käyneet Joni Junnila ja Teemu Hankanen vuonna 2001, mutta nykyisessä kokoonpanossaan se on toiminut vuodesta 2011 lähtien laulaja Sini Seppälän liityttyä yhtyeeseen. Laulajaa etsinyt yhtye tutustui Seppälään karaokebaarissa. Edellisenä vuonna Seppälä oli kilpaillut karaoken MM-kisojen Suomen karsintakiertueen finaalissa.

Yhtyeen jäsenet ovat kotoisin eri puolilta Kymenlaaksoa, muun muassa Haminasta, Kotkasta ja Valkealasta, mutta yksinkertaisuuden vuoksi yhtye pitää itseään kotkalaisena. Tämä perustuu siihen, että alkuaikoinaan yhtye harjoitteli Kotkan kaupungin treenikämpällä. Nykyään sillä on harjoitustilat Kotkan Karhulassa.

Crimson Sun julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa, Towards the Lightin kanadalaisen Maple Metal Recordsin kautta vuonna 2015. Albumi keräsi ilmestyessään lukuisia positiivisia arvosteluja. Esimerkiksi suomalainen metallimusiikkia käsittelevä Imperiumi-sivusto antoi levylle arvosanan 10-[1], Kaaoszine 9/10[2]. Inferno-lehti puolestaan antoi levylle arvosanan 4/5 ja kutsui sitä yhdeksi vuoden mielenkiintoisimmista ensijulkaisuista[3].

Vuoden 2016 aikana Crimson Sun äänitti kolme kappaletta sisältävän The Spirit of Unchainable -ep:n erityisesti tammikuulle 2017 suunniteltua Euroopan kiertuetta silmällä pitäen. Yhtye kuvasi ep:n kappaleesta Forever and Away musiikkivideon Lohjalla Paavolan tammikossa.[4]

Helmikuussa 2017 Crimson Sun teki useita Euroopan maita käsittävän kiertueen yhdessä Amberian Dawnin ja Diabulus in Musican kanssa.[5]. Kiertueen jälkeen Crimson Sun teki vielä joitakin esiintymisiä pääasiassa Suomessa ja vetäytyi niiden jälkeen valmistelemaan seuraavaa albumiaan. Äänitysprosessista tuli pitkä ja bändi on kertonut haastatteluissa, että levynteon ja bändin jäsenten henkilökohtaisessa elämässä tapahtuneiden muutosten ja levynteon yhteensovittaminen osoittautui odotettua vaikeammaksi.[6]

Vuonna 2019 yhtye irtisanoi sopimuksensa Maple Metal Recordsin kanssa ja ryhtyi julkaisemaan musiikkiaan itse. Tammikuussa 2020 se julkaisi toisen studioalbuminsa Fatesin, joka keräsi edeltäjänsä tapaan ilmestyessään useita myönteisiä arvioita[7]. Esimerkiksi Soundi-lehti kuvaili bändin ottaneen levyllä selkeitä kehitysaskeleita ja totesi levyn olevan "musiikillisesti päästä päähän silkkaa priimaa".[8] Albumin tiimoilta bändi on kertonut aikovansa esiintyä Suomessa ja ulkomailla.

Yhtye on esiintynyt laajasti Suomessa, muun muassa Tuska Open Air-, Nummirock- ja Dark River -festivaaleilla ja keikkaillut esimerkiksi Battle Beastin, Omnium Gatherumin, S-TOOLin, Cain's Offeringin, Amoralin ja Lullacryn kanssa.

Crimson Sun on äänittänyt kaikki tähänastiset julkaisunsa Kouvolassa sijaitsevalla Deep Noise Studios -studiolla, jonka omistaa bändin entinen kosketinsoittaja ja pitkäaikainen ystävä Saku Moilanen.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sini Seppälä – laulu (2011–)
  • Joni Junnila – kitara (2001–)
  • Jukka Jauhiainen – basso (2001–)
  • Miikka Hujanen – koskettimet (2009–)
  • Antti Rantavuo – rummut (2003–)

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jonne Taavitsainen – rummut (2005–2007)
  • Teemu Hankanen – laulu, kitara (2001–2004)
  • Tomi Paronen – rummut (2001–2002)
  • Ilari Hannula – koskettimet (2005–2006)
  • Sini Hanttu – laulu (2005–2006)
  • Jaakko Lahtinen – koskettimet (2006–2007)
  • Tina Jukarainen – laulu (2006–2010)
  • Saku Moilanen – koskettimet (2007–2009)

Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marco Sneck – kosketinsoitinsoolo albumilla Towards the Light

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crimson Sun kuvailee musiikkiaan moderniksi melodiseksi metalliksi. Yhtye yhdistelee ja hyödyntää elementtejä muun muassa perinteisestä heavy metalista, power metallista ja sinfonisesta metallista ja jopa djentistä. Lisäksi käyttää myös paljon konemusiikista tuttuja syntetisaattorikuvioita. Yhtyeen kaksi viimeisintä julkaisua (Fates ja The Spirit of Unchainable -ep) yhtye on äänitetty kahdeksankielisillä kitaroilla.

Yhtye sovittaa ja sanoittaa kappaleitaan yhdessä. Sanoitukset käsittelevät yleensä muun muassa kulloisenkin sanoituksen tehneen bändin jäsenen kokemuksia ja havaintoja elämästä, mutta joukossa on myös täysin fiktiivisiä kertomuksia[9][10].

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Border (2013, EP, Kotkan Kanki)
  • The Spirit of Unchainable (2017, EP, Crimson Sun)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Imperiumi.net www.impe.fi. Viitattu 1.2.2020.
  2. Toimittaja: Niko Kuusela: Crimson Sun – Towards The Light KaaosZine. 24.8.2015. Viitattu 1.2.2020.
  3. Jaakko Silvast: Vuoden mielenkiintoisimpia kotimaisia ensijulkaisuja – arviossa Crimson Sun Inferno.fi. Viitattu 1.2.2020.
  4. Crimson Sun: Forever And Away -musiikkivideo 2017. 6.2.2018. Crimson Sun. Viitattu 3.3.2020.
  5. Toimittaja: Arto Mäenpää: Crimson Sun Euroopan kiertueelle helmikuussa KaaosZine. 2.2.2017. Viitattu 1.2.2020.
  6. Imperiumi.net www.impe.fi. Viitattu 3.3.2020.
  7. Imperiumi.net www.impe.fi. Viitattu 1.2.2020.
  8. Levyarvio: Pätevämpänä takaisin melohevikarsinaan – Crimson Sunin kakkonen on musiikillisesti pelkkää priimaa Soundi.fi. Viitattu 3.3.2020.
  9. Ville Krannila: Crimson Sun haastattelu Metalliluola. 24.8.2015. Viitattu 1.2.2020.
  10. Laureline Tilkin: REVIEW: Crimson Sun – Fates Tuonela Magazine. 20.1.2020. Viitattu 1.2.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]