Christopher McCandless

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Christopher Johnson McCandless (12. helmikuuta 1968 Kalifornia, Yhdysvallat18. elokuuta 1992 Alaska, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen vaeltaja. McCandless oli harras luonnon ihailija ja halusi saada yksinään henkisen elämyksen Alaskan luonnosta. Niinpä hän matkusti Alaskaan harvaan asutulle seudulle ja lähti varusteineen jalan pitkälle vaellukselle. McCandless joutui kulkuvaikeuksien takia pysähtymään ja vietti elämänsä viimeiset kolme kuukautta hylätyssä linja-autossa, missä hän kuoli nälkään elokuussa 1992 24-vuotiaana. McCandlessin kohtalosta on ilmestynyt kirja Erämaan armoille ja myös samanniminen elokuva.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCanddless syntyi kohtalaisen varakkaille ja menestyneille vanhemmille Yhdysvaltain Kaliforniassa vuonna 1968. Ylempään keskiluokkaan kuuluneilla aviopuolisoilla oli usein riitaa keskenään. Christopherin isän nimi oli Walt ja äidin Wilhalmina ”Billie”. Vuonna 1976 McCandlessit muuttivat Waltin työn perässä Virginiaan. Walt työskenteli siellä NASAn antenniasiantuntijana ja Billie Hughes -lentokonetehtaan sihteerinä.lähde? Kesällä 1986 Christopher McCandless ajoi Yhdysvaltain läpi vuoden 1982 vuosimallia olevalla Datsun-autollaan saapuakseen syksyllä yliopistoonsa Atlantaan.

Vuosina 1986–1990 McCandless opiskeli Atlantan Emoryn yliopistossa historiaa ja antropologiaa saaden näistä kandidaatin tutkinnon. Sellaiset kirjailijat kuin Jack London, Leo Tolstoi, W. H. Davies ja Henry Thoreau vaikuttivat suuresti McCandlessiin. Erityisesti hän ihaili Jack Londonin kirjoja[1].

McCandless vastusti opiskelijayhdistys Phi Beta Kappa Societyn liian materialistisena pitämäänsä henkeä eikä suostunut liittymään siihen. Valmistuttuaan McCandless lahjoitti 24 000 dollaria Oxfamille. Jossain vaiheessa McCandless alkoi käyttää toisinaan valenimeä ”Alexander Supertramp”. Kesällä 1990 hän vaelsi pitkän matkan Kaliforniassa, Arizonassa ja Etelä-Dakotassa toisinaan erilaisia töitä tehden, muun muassa Carthagessa viljavarastolla. Ajoittain McCandless oli ilman rahaa eristyksissä omasta tahdostaan muista ja keräsi luonnosta ruokansa.

Vuonna 1991 McCandless laski Coloradojokea alas kajakilla. McCandless selvisi yli kuukauden kahdella riisikilolla ja onkimillaan kaloilla, mistä McCandless päätteli että Alaskan erämaassa olisi helppo selvitä luonnon antimilla[2].

Alaskan odysseia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCandless haaveili vuosia ”Alaskan odysseiasta”, vaelluksesta Alaskassa, missä on runsaasti koskematonta luontoa. McCandless halusi kohdata luonnon tarjoamat haasteet ja seurata henkistä ja fyysistä edistymistä. McCandless liftasi Kanadan läpi Alaskan Fairbanksiin.

McCandlessin eli ”Alexin” näki elossa viimeksi sähkömies Jim Gallien, joka kyyditsi Alexiksi esittäytyneen[3] McCandlessin ratsulla matkareittinsä alkupäähän Stampede Trailin päähän. Alue sijaitsee Keski-Alaskan Denalin hyvin harvaan asutussa piirikunnassa Fairbanksista lounaaseen ja Alaska-vuorista pohjoiseen[4]. ”Alex” sanoi Gallienille haluavansa elää luonnossa muutamia kuukausia. Kokenut eräretkeilijä ja metsästäjä Gallien huomasi Alexin rinkan olevan hyvin kevyt ja painavan korkeintaan 15 kg[5]. Gallien ajatteli alussa Alexin olevan tärähtänyt, mutta vaikutelma hieman tasoittui. Silti Gallienia huolestutti Alexin aikomus[6].

McCandlessilla oli varusteissaan muun muassa Remington-kivääri, joitain leirintätarvikkeita ja 5 kg riisiä ruoaksi, mutta ei esimerkiksi kompassia tai radiopuhelinta. McCadlessilla oli myös riekaleinen huoltoasemalta otettu tiekartta[6] muttei tarkkoja maastokarttoja.

Gallien koetti pelotella Alexia siitä mitä edessä on. Gallien sanoi että ”Alexin” kivääri oli liian pienikaliberinen esimerkiksi uhkaavien karhujen ampumiseen ja että Alexin määränpäässä oli vain vähän riistaa[6].

Sattumalta useisiin karttoihin merkitsemätön, vain harvoin kuljettu Gaorge Parks Highwaysta haarautuva tie Stampede Trail näkyi katkoviivana McCandlessilla mukana olevassa tiekartassa[6]. Gallien jätti McCandlessin Stampede Trailiin 28. huhtikuuta 1992 paikkaan, johon ei uskaltanut tätä sohjoista tieuraa pitkin ajaa. Kun Gallien jatkoi matkaansa Anchorangeen, hän ajatteli ensin ilmoittaa ”Alexista” viranomaisille, koska epäili ettei tämä pärjää erämaassa hengissä. Loppujen lopuksi hän kuitenkin uskoi ”Alexin” selviävän, koska ajatteli tämän tulevan pian nälkäiseksi ja palaavan valtatielle[6].

Viimeiset kuukaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hylätty linja-auto numero 142 Alaskan Stampede Trailin varressa.

McCandless piti päiväkirjaa 189 päivää. McCandlessin tarkoitus oli tehdä pitkä retki Alaskassa. McCandless kulki keväällä vielä lumisen Stampede Trailin läpi löytäen 25 km Healystä länteen olevan tarkoituksella suojaksi hylätyn vanhan linja-auton (63°51′36.13″N, 149°24′50.62″W). Paikka oli laakso lähellä Denalin kansallispuistoa Outer Rangen länsipäästä etelään Sushana-joen varrella. Noin 16 km itään on Teklanika- ja Savage-jokien risteys[7] ja lännessä on Toklat-joki.

Stampede Trailia eivät enää käyttäneet talviset moottorikelkkailijat, kun lämpötila oli alkanut nousta päivisin nollan yläpuolelle ja monet joet olivat jo sulia[8]. Toisena retkipäivänään Mccandless kahlasi Teklanika-joen yli. 29. huhtikuuta Mccandless upposi vähäksi aikaa erään lammikon jäihin. 1. toukokuuta McCandless löysi lepopaikaksi tarkoituksella jätetyn bussin, jossa oli ikkunoita rikki mutta kamina, makuusija, hyönteismyrkkyjä jne[9]. Liikkeelle lähtiessään McCandless näki noin viikon ajan nälkää, minkä jälkeiset kuusi viikkoa riistaa riitti hyvin[9]. Toukokuun puolivälissä lumi suli ja yöt olivat lyhyitä ja valoisia, koska oltiin napapiirin tuntumassa.

McCandless huomasi soisen ja tiheälepikkoisen maaston olevan kesällä liian vaikeakulkuinen[10], kun routa suli. Matkantekoa hidasti myös ruoaksi tarvittavien saaliseläinten odottelu[10]. Nyt McCandless tajusi, että oli älytöntä kulkea 200 km Beringinmeren rantaan asti[10]. Niinpä McCandless päätti palata hylätylle romuna olevalle linja-autolle numero 142, jota oli kutsunut ”loihdituksi bussiksi”[11].

McCandless asui bussissa, metsästi ja keräili kasveja syödäkseen. McCandless onnistui ampumaan villisikoja ja lintuja, ja jopa hirvenkin. McCandless savusti hirven dakotalaisten metsästäjien ohjeiden mukaan, jolloin liha meni pilalle eikä savustamisella ollut vaikutusta[12]. Alaskalaisilla on tapana ilmakuivata saaliseläimen liha[13] jotta se säilyisi Alaskan oloissa. McCandless ei tiennyt tätä.

McCandless koetti 3. heinäkuuta[14] palata ihmisten ilmoille palata Stampede Trailia pitkin takaisin. Hän huomasi 5. heinäkuuta, että Teklanika-joki oli tulvinut kulkukelvottomaksi. Keväällä joki oli ollut jäässä, nyt se virtasi vuolaasti jymisten liian syvänä kahlata[15]. Kaiken lisäksi jäätiköltä virtaavan joen vesi oli yhä jääkylmää. McCandless oli huono uimari ja pelkäsi vettä[14].

Noin kaksi kilometriä ylävirtaan joki oli pieniä uomia[14]. Joen takana ollut taival olisi ollut helppo kulkea mutta McCandless palasi linja-autolle 8. heinäkuuta.[16] Hänellä olleessa kartassa luultavasti näkyi Denalin tie joka oli noin 16 km päässä linja-autosta. 10 km säteellä linja-autosta oli eri paikoissa kolme hätäruokavarastoa[17]. Huhtikuussa joku murtautui kaikkiin kolmeen rakennukseen ja tärveli niiden ruokavarat[18]. McCandless ei tiennyt näiden kämppien olemassaolosta, koska hänellä ei ollut kyllin tarkkaa karttaa. Jotkut väittävät että McCandless olisi itse tuhonnut hätävarastot, koska McCandless vastusti sivistystä ja halusi vapauttaa erämaat[18]. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksei McCandless tuhonnut bussia samalla tavoin eikä Mccandlessin päiväkirja kerro että hän olisi liikkunut tai aikonut liikkua etelässä olevien varastojen lähellä[19], koska oli pyrkinyt linja-autosta pohjoiseen. Paikallinen riistanvartija myös kiisti ajatuksen siitä että McCandless olisi tahallaan sabotoinut varastoja[20].

Eräässä vaiheessa McCandless teippasi linja-auton ikkunaan viestin, jossa ilmoitti olevansa pahoin vammautunut ja liian heikko[21]. McCandless kuoli elettyään löytämässään hylätyssä linja-autossa 113 päivää. Kun paikallinen metsästäjä löysi McCandlessin makuupussistaan 6. syyskuuta 1992[22], hän oli ollut kuolleena pari viikkoa. Hieman ennen metsästäjien osumista paikalle alaskalainen pariskunta huomasi bussista tulevan hajun ja ikkunaan teipatun lapun, muttei uskaltanut käydä bussissa sisällä. Sitten paikalle tuli kolme alaskalaista metsästäjää, joista yksi löysi ruumiin. Paikalle tuli vielä Healystä kotoisin oleva metsästäjä Butch Killian[23], joka soitti radiopuhelimella paikalle poliisin. Poliisi nouti vainajan helikopterilla pois. Kuolinsyyn tarkka määrittäminen oli mahdotonta, koska ruumis oli niin pahoin mädäntynyt[23].

Löytyi myös McCandlessin ”sanomalehti” Kaunis mustikka, johon McCandless oli kirjannut matkansa tapahtumia. McCandless kirjoitti 12. elokuuta sanat ”upeita mustikoita” päiväkirjaansa[24], ja pelkät päivien numerot ja viivat 18. elokuuta asti. Viimeisessä McCandlessin ottamassa valokuvassa hän seisoo sairaalloisen laihan näköisenä toinen käsi kohti kameraa, toinen ylös nostettuna[25].

Kulttuuriperintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jon Krakauer kirjoitti McCandlessin seikkailuista kirjan Erämaan armoille, joka teki Christopher McCandlessista monille sankarillisen hahmon. Vuoteen 2002 mennessä hylätystä linja-autosta Stampede Traililla oli tullut turistinähtävyys.[26] Sean Penn ohjasi Krakauerin kirjan mukaan nimetyn elokuvan, jonka ensi-ilta oli 21. syyskuuta 2007. Elokuva sai hyvän vastaanoton ja se palkittiin useilla palkinnoilla kuten Golden Globella parhaasta laulusta (Eddie Vedderin ”Guaranteed”). Lokakuussa 2007 indie-dokumentaristi Ron Lamothe julkaisi dokumenttielokuvan The Call of the Wild, jota kuvatessaan hän kohtasi useasti Sean Pennin kuvausryhmän.

Televisiosarjan Millennium toisen tuotantokauden jakson ”Luminary” käsikirjoitus on saanut inspiraationsa Christopher McCandlessin tarinasta.[27]. Samoin tarina on innoittanut Biospheren albumia Cirque ja Ellis Paulin kansanlauluja. Arcade Firen vuoden 2004 albumilla Funeral ilmestynyt kappale ”Neighborhood #2 (Laika)” on omistettu McCandlessille.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskalaisen riistanvartija Peter Christianin mielestä McCandlessin kokemuksella ja varustuksella yksin matkaan lähteminen oli hengenvaarallista harvaan asutulla seudulla. Christianin mielestä McCandless oli menettänyt järkensä.[28]

Muita vastaavia henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erämaan armoille, John Krakauer, WSOY 2001, ISBN 951-0255661, 1. painos, engl. alkuteos Into the Wild, suom. Paakkanen Liisa

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Krakauer 2001, s 55
  2. Krakauer 2001, s 185
  3. Krakauer 2001, s 13
  4. Krakauer 2001, Erämaan armoille, s 12
  5. Krakauer 2001, s 14
  6. a b c d e Krakauer 2001, s 15
  7. Krakauer 2001, s 18
  8. Krakauer 2001, s 186
  9. a b Krakauer 2001, s 187
  10. a b c Krakauer 2001, s 189
  11. Krakauer 2001, s 187, 189
  12. Krakauer 2001, s 191
  13. Jon Krakauer, Into The Wild, New York 1997, ISBN 0-385-48680-4, s 166
  14. a b c Krakauer 2001, s 195
  15. Krakauer 2001, s 194, s 195
  16. Krakauer 2001, s 213
  17. Krakauer 2001, s 223
  18. a b Krakauer 2001, s 222
  19. Krakauer 2001, s 223, s 224
  20. Into the Wild, page 197
  21. Krakauer 2001, s 22
  22. People Weekly, Octiber 5, 1992, page 48
  23. a b Krakauer 2001, s 23
  24. Krakauer 2001, s 225
  25. Krakauer 2001, s 226
  26. Matthew Power: The Cult of Chris McCandless Men's Journal. syyskuu 2007. Viitattu 1.8.2012.
  27. Millennium Episode Profile of Luminary Millennium-This Is Who We Are. Viitattu 1.8.2012.
  28. Chris McCandless from a Park Ranger's Perspective Peter Christian, Retrieved August 26, 2007, George Mason University English Department, Text and Community website