Breda M35
Cannone-Mitragliera da 20/65 modello 35 (Breda)[1] tai Breda M35 on italialaisen Breda-asetehtaan vuodesta 1935 valmistama ilmatorjuntaan tarkoitettu sarjatulta ampuva 20 mm:n tykki. Sitä valmistettiin Italiassa runsaasti ja se oli käytössä useilla toisen maailmansodan rintamilla muun muassa suomalaisten ja saksalaisten käytössä.[2] Suomeen niitä hankittiin talvi- ja jatkosodan aikana yhteensä 92 kappaletta[3].
Tekniset tiedot[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaliiperi: 20×138 mm B
- Lähtönopeus: 830–850 m/s
- Aseen koko pituus: 203 cm
- Putken pituus: 130 cm
- Aseen paino: 68,5 kg
- It-jalustan paino: 300 kg
- Syöttölevy: 12 patruunaa
- Tulilajit: kerta/sarjatuli
Tykin varsinainen ase toimii kaasurekyylillä ja se pystyy automaattisen latauskoneistonsa avulla ampumaan myös sarjatulta. Ammusten syöttäminen tapahtuu syöttölevyjen avulla, kussakin syöttölevyssä voi olla 12 patruunaa. Tykillä on kolmihaarainen jalusta, joka on keskeltä pyörivä. Tykki on varustettu istuimella ja irrotettavilla ajopyörillä. Tykin siirtäminen on sen keveyden vuoksi mahdollista paitsi moottoriajoneuvolla myös hevosella. Tykin jalusta mahdollistaa sekä ilma- että suora-ammunnan (jälkimmäinen esim. maamaaliin).[4]
Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan aikana Suomeen tilattiin kaikkiaan 48 kappaletta 20 mm:n Breda-tykkejä. Suomeen tykit saapuivat helmikuussa 1940, mutta rintamajoukoille niitä ei ehditty enää jakaa ennen sodan päättymistä. Myöhemmin (välirauhan ja jatkosodan aikana) aseita tilattiin lisää joitakin kymmeniä kappaleita, joista osa oli kiinteälavettisia laivoihin tapahtuvaa asennusta varten. Breda-tykkien melko suuresta lukumäärästä johtuen ne osallistuivat sangen näkyvästi sotatoimiin useilla jatkosodan rintamilla.[2]
Sotien jälkeen Breda-tykit huollettiin ja varastoitiin. 1960-luvun alussa puolustusvoimien varastoissa tykkejä oli edelleen jäljellä 83 kappaletta ja vielä vuonna 1985 niitä oli varastoituna 76 asetta. Tämän jälkeen kymmenen näistä aseista jätettiin puolustusvoimien omiin kokoelmiin ja loput joko myytiin tai hävitettiin. [5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raimo Vehviläinen, Ahti Lappi ja Markku Palokangas: Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit. Jyväskylä: Sotamuseo, 2005. ISBN 952-91-8449-2. Suomi
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.comandosupremo.com/Cannone2065.html
- ↑ a b c Vehviläinen etc. :"Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit" s. 153–154
- ↑ http://www.jaegerplatoon.net/AA_GUNS1.htm
- ↑ Vehviläinen etc. :"Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit" s. 153
- ↑ Vehviläinen etc. :"Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit" s. 154