Borneonkoira
| Borneonkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
Borneo ( Indonesia/ Malesia) |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | 1 000 eaa |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | metsästys- ja vahtikoira |
| Elinikä | 8–12 vuotta |
| Muita nimityksiä | Dayak Dog, Iban Hunting Dog, Borneon Dingo, Borneohund, Ibanhund, Borneodingo |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 10–16 kg |
| Säkäkorkeus | 35–46 cm |
| Väritys | kullanpunainen, ruosteenpunainen, valkoinen, musta |
Borneonkoira on aasialainen paariakoira. Se on alkukantainen ja melko terve rotu. Borneon ulkopuolella borneonkoira on äärimmäisen harvinainen. FCI ei tunnusta rotua.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Borneonkoira on ulkonäöltään dingon ja basenjin välimuoto[1], ja lisäksi se muistuttaa huomattavan paljon laulavaa uudenguineankoiraa, ja myös jonkin verran kaanaankoiran ja koreanjindonkoiran kaltaisia rotuja. Laulavan koiran tapaan sekin on dingoa pienikokoisempi. Sillä on uskomattoman pehmeä ja notkea anatomia, ja se kykenee lunnikoiran tapaan venyttämään lapaluunsa lähes 90 asteen kulmaan ja taivuttamaan päänsä suoraan taakse, kuononkärki selkää koskettaen.
Kallo on leveä ja jokseenkin samankaltainen laulavan koiran ja thai ridgebackin kallojen kanssa. Korvat ovat pienemmät ja tyvestä leveämmät kuin dingolla. Raateluhampaat ovat usein kookkaammat kuin tavallisella koiralla. Karvapeite on kohtuullisen lyhyt ja tiheä, useimmiten kullan- tai ruosteenpunainen, mutta myös muita värejä esiintyy kuten valkoinen tai lähes musta. Takaraajoissa ja hännässä voi olla tummat karvankärjet; niskan alapuolella, eturinnassa, raajojen alapuolella ja hännänpäässä voi olla valkoiset merkit. Joillain koirilla on kuonossaan musta maski, jonka koko vaihtelee. Säkäkorkeus on 35–46 cm ja paino 10–16 kg.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on erittäin eloisa ja aktiivinen, mikä tekee siitä oman perheensä keskuudessa leikkisän. Omistajiaan ja muita lähipiirinsä ihmisiä kohtaan se on uskollinen, mutta vieraisiin se suhtautuu erittäin epäluuloisesti, jopa lähes aggressiivisesti. Se leimautuu perheeseensä erittäin voimakkaasti, ja se sopii ainoastaan ihmiselle joilla on kokemusta erittäin alkukantaisista koirista tai petoeläimistä.
Borneonkoira on erinomainen metsästys- ja vahtikoira: se on erittäin sinnikäs ja sen aistit ovat paljon tarkemmat kuin kesykoirilla. Se metsästää paitsi haju- ja näköaistin, myös kuulon avulla. Se ei kuitenkaan sovellu perhekoiraksi keskivertoihmiselle. Jos sen hankkii seurakoiraksi, se tulee sosiaalistaa hyvin huolellisesti 4–8 viikon iästä lähtien ja sen erityispiirteet tulee ottaa huomioon koko sen kasvuiän ajan.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodun uskotaan polveutuvan todennäköisesti dingosta, jolloin se saattaa olla elänyt Borneolla yli 3 000 vuoden ajan. Se on mitä todennäköisimmin sukua balinvuoristokoiralle, jaavalaisille villikoirille, uudenguineanvillikoiralle ja muille Tyynenmeren paariakoirille. Sillä saattaa olla myös kaukaisempia yhteyksiä akitaan, koreanjindonkoiraan, pungsaniin, guejae gaeen ja vietnaminpystykorvaan.lähde?
Alkuperäisheimo dajakit käyttää rotua villisian metsästykseen, mistä johtuu sen toinen nimitys dajakinkoira eli Dayak Dog.[1] Kolmas nimitys on ibaninmetsästyskoira eli Iban Hunting Dog dajakkien alalahkon mukaan.
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Energisenä rotuna borneonkoira tarvitsee paljon liikuntaa ja älyllisiä virikkeitä tai tehtäviä. Se elää puolivillistä taustastaan huolimatta hyvin lähellä ihmistä, joten normaalisti sen ruokavalio koostuu suureksi osaksi ruuantähteistä.
