Paariakoira
Paariakoira on alkukantainen koira, joka on säilynyt vuosisatojen ajan melko samanlaisena.
Sisällysluettelo |
Tyypillisiä piirteitä [muokkaa]
Paariakoirat ovat yleensä erittäin terveitä, itsenäisiä ja älykkäitä. Niille on tunnuspiirteistä vahva oma tahto, syvä kiintyminen yhteen isäntään ja reviiritietoisuus. Niistä saa usein hyviä vahtikoiria, mutta moni niistä soveltuu myös metsästykseen. Yleensä ne ovat hyvin aktiivisia ja niiden liikunnan tarve on melko suuri.
Dingoa, joka toisinaan luokitellaan villikoiraksi, toisinaan omaksi lajikseen, voidaan pitää paariakoiran prototyyppinä. Sillä ja suurella osalla muista paariakoirista on tiettyjä susimaisia ominaisuuksia: juoksuaika vain kerran vuodessa, haukkumattomuus yms. Viimeksi mainittu ominaisuus korvataan usein joko ulvonnalla tai omaperäisellä ääntelyllä, kuten basenjin jodlaus tai laulavan uudenguineanvillikoiran erityislaatuinen "laulu".
Alkuperä ja levinneisyys [muokkaa]
Paariakoiria pidetään usein puuttuvana linkkinä suden ja kesykoiran välillä. Moni villi tai puolivilli koira, kuten uudenguineanvillikoira, africanis, kaanaankoira, carolinankoira ja intianpaariakoira luetaankin paariakoiriin. Nykyisin paariakoiria ja niiden geneettistä perimää tutkitaan paljon siinä toivossa että ne antaisivat lisätietoa suden jalostamisesta koiraksi - mistä yhtenä esimerkkinä carolinankoiran alkuperää koskeva tutkimus.
Nykyisin paariakoiria esiintyy eniten Kaakkois-Aasiassa ja Etelä- ja Itä-Euroopassa. Aiemmin mainittujen rotujen lisäksi niihin kuuluu yleisimpien luokittelujen perusteella mm. koreanjindonkoira, vaikka FCI lukeekin ensiksi mainitun aasialaisiin pystykorviin eikä alkukantaisiin rotuihin.[1]
Paariakoira käsitteenä [muokkaa]
Nimitys juontaa juurensa Intian kastijärjestelmän alimmasta eli paarialuokasta, jossa sana paaria viittaa "hylkiöön". Englantilaiset siirtomaaisännät laajensivat sanan tarkoittamaan myös kaupunkien kodittomia kulkukoiria, jotka itsenäisyydestään huolimatta olivat riippuvaisia ihmisistä. Aiemmin ne oli tunnettu lähinnä katukoirina, "kerjääjäkoirina" (mendiants) tai "vaivaiskoirina" (pauvres).[1]
Nykyisin nimitys on omaksuttu laajempaan käyttöön rotuharrastajien keskuudessa, ja esimerkiksi United Kennel Club lukee sen yhdeksi rotukategorioistaan yhdessä vinttikoirien kanssa.
Rotuluettelot [muokkaa]
Primitive & Aboriginal Dogs Society [muokkaa]
Paariakoirista huolehtii kansainvälinen Primitive & Aboriginal Dogs Society -yhdistys (P.A.D.S.). Sen mukaan paariakoiriin luetaan kuuluviksi seuraavat rodut:[2]
- Aso
- Balinvuoristokoira
- Basenji
- Carolinankoira
- Dingo
- Australialainen
- Thaimaalainen
- Fu coc
- Hottentottikoira
- Intianpystykorva
- Jindo
- Kaanaankoira
- Laulava koira
- Perunkarvatonkoira
- Santalinkoira
- Sica
- Telomian
- Xoloitzcuintle
United Kennel Club [muokkaa]
Amerikkalaisen United Kennel Club:n (UKC) mukaan paariakoiriin voidaan lukea seuraavat rodut (saman ryhmän Sighthounds and Pariahs vinttikoirarodut pois laskuista):[3]
- Basenji
- Carolinankoira
- Kaanaankoira
- Meksikonkarvatonkoira
- Perunkarvatonkoira
- Rhodesiankoira
- Thai ridgeback
Lähteet [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Funk, Holger tri. The Primitive Shiba and the Japanese Wolf. The Shiba Dog Site, 2005. Haettu 18.10.2012.
- ↑ Breeds. Primitive & Aboriginal Dogs Society. Haettu 18.10.2012.
- ↑ Breed Standards. UKC, 2012. Haettu 18.10.2012.
Sivulta puuttuu