Belgit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heimot Galliassa.

Belgit (lat. Belgae) olivat kelttiläisiä tai kelttiläis-germaanisia heimoja, jotka asuivat Pohjois-Galliassa Seinen ja Reinin välimaastossa sekä myöhemmin myös Britanniassa. Belgeihin luettiin muun muassa bellovakit, atrebaatit, menapit ja treverit.

Vuosina 58–51 eaa. Julius Caesar löi Galliaan asettuneet belgit. Belgien alueista tuli vuonna 16 eaa. Rooman valtakunnan äärimmäisin raja-alue. Frankit hävittivät osan belgeistä 400-luvulla, osan he alistivat ja liittivät valtakuntaansa. Frankit, saksit ja friisit kansoittivat sittemmin belgien ennen hallitsemat alueet.

Britanniassa belgit joutuivat vastakkain roomalaisten kanssa, mikä oli heille kohtalokasta ja heidät alistettiin Rooman valtaan. Ikeenien kuningatar Boudicca johti suurta kapinaa vuosina 60 tai 61 roomalaisvalloittajia vastaan, mutta lopuksi ei onnistunut ja teki itsemurhan.


Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelttifilologit kuten John Koch (2006: 198) ja Bernhard Maier (1997:272) jakavat Julius Pokornin (1959: 125-6 & 1960: 231) käsityksen, jonka mukaan etninen nimi ”Belgae” juontuu alkukelttiläisestä juuresta ”Belg-” tai ”Bolg-”, joka tarkoittaa ”Paisua (erityisesti vihasta, taisteluraivosta, jne.)”; Se on sukua vanhan englannin verbille ”Belgan” eli “Olla vihainen”, joka on johdos alkugermaanin vastaavasta sanasta ”Balgiz”, joka puolestaan on johdos alkuindoeurooppalaisesta juurisanasta ”Bhelgh” eli ”Paisua, Pullottaa, Pullistua”. Näin ollen alkukelttiläinen nimi ”Bolgi” voidaan tulkita ”Kansa joka paisuu (vihasta/taisteluraivosta)”.

Alkukeltti ei perustu alkugermaanisiin tai edes alkuindoeurooppalaisiin kieliin, sillä kaikkien kelttikielten alkukieli oli baski ajalta, jolloin Euroopassa tavattiin murteita vain kahdesta kieliryhmästä: baskikieliä Reinin länsipuolella ja alkusuomalaisia kieliä Reinin itäpuolella. Näin selityksen nimen Belgae etymologialle tulisi olla yksinomaan kelttipohjainen. Kelttikielissä ”Bel” löytyy nimistä kuten Belenos tai Beltain tarkoittaen aurinkoa, kirkasta, loistavaa, valkoista tai valoa; ”Gáe” taas tarkoittaa peistä tai keihästä, ja esimerkiksi Gáe Bulg oli Cu Chulainnin käyttämä harppuunakeihäs. Näin yhdistelmä ”Bel-Gae” tarkoittaa suoraan ”Aurinko/Loistavaa/Kirkasta/Valoisaa Peistä”.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koch, John (2006) Celtic Culture: a historical encyclopedia. Santa Barbara: ABC-CLIO.
  • Pokorny, Julius (1959). Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Bern/München: Francke
  • Maier, Bernhard (1997) Dictionary of Celtic religion and culture. London: Boydell & Brewer
  • Pokorny, Julius. (1960/1983) "The pre-Celtic inhabitants of Ireland". Dublin: Dublin Institute for Advanced Studies
Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.