BWO

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
BWO esiintymässä Szczecinissä 2007.

BWO on ruotsalainen, vuonna 2004 perustettu elektronista popmusiikkia esittävä trio. Yhtyeeseen kuuluvat laulaja Martin Rolinski, kosketinsoittaja Marina Schjiptjenko sekä kappaleista ja tuotannosta vastaava Alexander Bard, joka tunnetaan 1990-luvulla listamenestystä saavuttaneesta yhtyeestä Army of Lovers. Yhtye aloitti toimintansa nimellä Bodies Without Organs, mutta lyhensi vuonna 2006 nimensä muotoon BWO. Yhtye on nauttinut suurta suosiota Skandinaviassa ja muualla Euroopassa koko uransa ajan. Ruotsissa BWO on äänestetty parhaaksi yhtyeeksi kahtena vuotena peräkkäinmilloin? yli Kentin ja The Cardigansin. Yhtye on ollut listaykkösenä Ukrainassa, Ruotsissa, Japanissa, Libanonissa, Turkissa ja Isossa-Britanniassa.

Prototype[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BWO julkaisi debyyttilevynsä Prototype Venäjällä joulukuussa 2004. Se menestyi Venäjällä, Ukrainassa, Suomessa ja erityisesti yhtyeen kotimaassa, missä yhtye saavutti seitsemän Top-20-hittisingleä. Albumi pysyi Ruotsin virallisella listalla yli 60 viikkoa myyden tuplaplatinaa. Vuonna 2005 yhtye osallistui Ruotsin euroviisukarsintoihin kappaleella ”Gone”, mutta putosi kilpailusta ensimmäisten joukossa. Kappaleesta tuli kuitenkin hitti ja se nousi listaykköseksi Libanonissa.

Halcyon Days ja Remix-levy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen toinen albumi Halcyon Days ilmestyi huhtikuussa 2006. Se nousi Ruotsissa heti listaykköseksi myyden kultaa ennakkoon. Levyn ensimmäinen single ”Temple of Love” nousi Ruotsin singlelistan ykköseksi ja menestyi myös Itä-Euroopassa ja muualla Skandinaviassa. Joulukuussa 2006 BWO julkaisi vielä remixlevyn Halcyon Nights.

Fabricator[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas studioalbumi Fabricator julkaistiin syyskuussa 2007. Se nousi Ruotsissa kuudenneksi. Levyn myynti alkoi hyvin, mutta muutamassa viikossa se putosi Ruotsin albumilistalta. Albumin ensimmäinen single ”Save my Pride” nousi listaykköseksi Turkissa saavuttaen vankan radiosoiton myös Skandinaviassa. Single ”Rhythm drives me crazy” valittiin Ruotsissa vuoden 2007 naisten MM-jalkapallojoukkueen teemakappaleeksi.

Britannian valloitus ja menestys radiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 alussa yhtye sai ensimmäisen hitin Ison-Britannian listalle remix-versiolla vanhasta hittisinglestä ”Sunshine in the Rain”. Sitä soitettiin paljon BBC:n Radio 2 -kanavalla, joka nosti sen julkaisuviikolla Indie-listan ykköseksi. BWO on saavuttanut aikaisemmin kaksi Top-10-hittiä Ison-Britannian klubilistalla singleillä ”Sixteen tons of Hardware” ja ”Chariots of fire”. Yhtye on myös esiintynyt neljä kertaa Lontoon G-A-Y-tapahtumassa.

BWO on saavuttanut merkittävää menestystä radiohittiartistina. Yhtye on koko 2000-luvulla eniten Euroopassa radiosoittoa saanut artisti Robbie Williamsin jälkeen. Vuosina 2005 ja 2006 BWO oli myös Ruotsissa selvästi eniten soittoaikaa saanut artisti.

Eurovision laulukilpailu 2008, kokoelma-albumi ja Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 yhtye osallistui jälleen Eurovision laulukilpailun karsintoihin kappaleella ”Lay your love on me”. Kappale julkaistiin heinäkuussa myös Isossa-Britannissa, ja se nousi jälleen menestyksekkäästi Indie-listalla toiseksi ja saavutti suuren soittomäärän BBC:n Radio 1- ja 2 -kanavilla. Myös seuraavat Britanniassa julkaistut promosinglet ”Will My Arms Be Strong Enough” ja ”Destiny Of Love” nousivat isoiksi radiohiteiksi.

Yhtye päätti olla julkaisematta uutta albumia vuodelle 2008. Sen sijaan yhtye julkaisi lähes kaikki singlet kattavan kokoelma-albumin Pandemonium. Se myi Ruotsissa kultaa viikossa ja nousi albumilistan kolmanneksi. Koska yhtye ei ollut julkaissut yhtään albumia aiemmin Britanniassa, oli tämä myös ensimmäinen täysipitkä julkaisu siellä kesällä 2008. Myöhemmin syksyllä julkaistiin myös aiemmat albumit Britanniassa. BWO saavutti myös suosiota Yhdysvalloissa ”Chariots Of Fire” -singlellä, joka nousi korkeimmillaan sijalle # 40 Billboard Dance/Club Play -listalla. Kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen julkaisu Yhdysvalloissa.

Big Science[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2009 yhtye osallistui jälleen euroviisukarsintaan kappaleella ”You’re not Alone”, mutta putosi heti alkumetreillä. Vaikka yhtyeen lavashow sai paljon hyviä arvioita, kappale ei vedonnut ruotsalaisiin äänestäjiin. Kappale nousi silti yhdenneksitoista Ruotsin virallisella Top-60-singlelistalla.

Yhtye julkaisi uuden albumin Big Science 1. huhtikuuta 2009 ja nousi menestyksekkäästi Ruotsin albumilistalla 9. sijalle. Albumilta on myös irrotettu toinen single ”Right here, Right now”, joka sai loistavia arvosteluja medioissa ympäri Eurooppaa. Myös brittiläinen Popjustice-lehti ennusti sitä yhdeksi vuoden 2009 Suurimmista hiteistä. Vaikka yhtye promosi uutta singleään ja albumia ahkerasti ympäri Eurooppaa ja Britanniaa kesän 2009, siitä ei tullut kuin pieni radiohitti. Lokakuussa 2009 ja tammikuussa 2010 julkaistut ”Rise to the Occasion” ja ”Kings of Tomorrow” eivät nousseet hiteiksi ja ne julkaistiin ainoastaan Skandinaviassa digitaalisessa muodossa.

Keväällä 2009 BWO löi läpi Japanissa erityisesti Aasian maita varten julkaistulla kokoelma-albumilla Sunshine in The Rain.

Tällä hetkellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye piti taukoa keikkailusta vuoden 2010 ja palaa studioon levyttämään uutta albumiaan vuonna 2011. Tästä huolimatta yhtyeeltä on ilmestynyt Yhdysvalloissa Remix-single "Right Here Right Now" -kappaleesta keväällä 2010. Kappaleen uudesta versiosta vastaa dj Ralph Rosario, joka on muun muassa Madonnan ja Justin Timberlaken vakiomiksaajia. Kyseessä on yhtyeen toinen singlejulkaisu Yhdysvalloissa. Kappaleesta on julkaisun jälkeen hiljalleen noussut yhtyeen ensimmäinen suuri hitti Amerikoissa. Yhtye on saanut paljon radiosoittoa ja näkyvyyttä Yhdysvalloissa, jonka ansiosta BWO sai ensimmäisen Top-10-hittinsä, kun "Right Here Right Now" nousi Amerikan listoilla sijalle kahdeksan.[1]

BWO:n tauon aikana Alexander Bard tekee musiikkia uuden yhtyeensä Gravitonasin kanssa, joka julkaisi ensimmäisen singlensä huhtikuussa 2010 ja albumin myöhemmin kesällä. Yhtyeen musiikki poikkeaa hyvin voimakkaasti Bardin aiemmista projekteista, sillä se edustaa koneellista rock-musiikkia. Marina taas tekee työtä vanhan Page-yhtyeensä kanssa ja Martin keskittyy perhe-elämään, sillä hänestä tuli isä loppuvuodesta 2009.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]