Avainviulu
Avainviulu (ruots. nyckelharpa) on vanha ruotsalainen jousisoitin. Siinä on yleensä 16 kieltä. Niistä neljää soitetaan ja muut ovat resonanssikieliä. Soittimessa on tyypillisesti kolmessa rivissä kaikkiaan 37 puista avainta[1], mutta sitä tehdään myös nelirivisenä.[2] Avainviulua voi luonnehtia perinteisen viulun ja kampiliiran välimuodoksi.[3] Se on Ruotsin kansallissoitin.[4]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Avainviulu kehittyi viimeistään 1350-luvulla, jolta ajalta on löytynyt Gotlannista reliefi, jossa esiintyy kaksi avainviulun soittajaa.[2] 1400–1500-luvuilla soitin oli yleinen Ruotsin lisäksi ainakin Tanskassa. Suomalainen versio soittimesta on esseharpa eli ähtävänharppu, joita tiedetään käytetyn 1500- ja 1600-lukujen taitteessa Ähtävällä (ruots. Esse).[5] Suomalainen malli on hieman ruotsalaista pelkistetympi, ja ainut Suomesta löydetty malli on vuodelta 1909.[4]
Tunnetuin nykyajan avainviulisti oli Eric Sahlström (1912–1986). Hänen nimeään kantavassa Eric Sahlström -instituutissa opetetaan avainviulun soittoa. 1900-luvun alkupuoliskolla soittimen harrastus tyrehtyi, mutta 1960- ja 1970-luvuilla se virisi uudelleen.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Saana Kujala tempautui avainviulun soittoon Yle Uutiset. Viitattu 6.9.2018.
- ↑ a b http://www.nyckelharpa.org/about/what-is-a-nyckelharpa/nyckelharpa-history/ www.nyckelharpa.org. Viitattu 6.9.2018.
- ↑ Finto: SEKO: avainviulu finto.fi. Viitattu 6.9.2018.
- ↑ a b Vilppu Vuori, 23, rakentaa niin jouhikon, turpapäristimen kuin huippuharvinaisen Ähtävän harpunkin – perinnesoittimet kiinnostavat ulkomailla Yle Uutiset. Viitattu 2.3.2020.
- ↑ Maailmassa vain kymmenisen yksilöä - kuuntele, kuinka soi harvinainen suomalaissoitin esseharpa Helsingin Sanomat. 10.7.2015. Viitattu 6.9.2018.
- ↑ http://www.nyckelharpa.org/about/what-is-a-nyckelharpa/ www.nyckelharpa.org. Viitattu 6.9.2018.
