Autofiktio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana, osana tapahtumia, jotka ovat enemmän tai vähemmän uskollisia kirjailijan elämästä tiedetyille faktoille.[1]

Sanan autofiktio otti käyttöön ranskalainen kirjailija Serge Doubrovsky viitatessaan romaaniinsa Fils (1977).[2] Suomessa autofiktio mainittiin ensimmäisen kerran lajinimikkeeksi vuonna 2007 Anu Kaipaisen teoksessa Vihreiksi poltetut puut.[3]

Autofiktiota on määritelty omaelämäkerran alalajiksi ja jotkut ovat pitäneet sitä omana kirjallisuuden lajina.[1] Sitä on kutsuttu käsitteellä fiktio itsestä. Fiktiivinen hahmo käy sitä uskottavammaksi, mitä tutummaksi hän tulee lukijalle.[4]

Anja Kaurasen Kiinalainen kesä on suomalainen autofiktio (1989). Myös Kari HotakainenPentti Holappa ja Pirkko Saisio ovat kirjoittaneet romaaneita, joissa he kirjoittivat itsestään. Sofi Oksanen kertoi lehtihaastattelussaan nykykirjallisuudesta autofiktion kiinnostavan häntä erityisesti.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Päivi Koivisto: Autofiktio protestina ja (identiteetti)poliittisen vaikuttamisen välineenä Mustekala.info. 12.7.2011. Mustekala.info. Viitattu 11.9.2013.
  2. Sarah Pitcher McDonough: How to Read Autofiction A thesis. 4/2011. Wesleyan University. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  3. a b Päivi Koivisto: Omasta elämästä myytyihin sieluihin Kiiltomato.net. Lukukeskus. Viitattu 11.9.2013.
  4. Liisa Enwald, Anja Vähäaho, Kristiina Wallin: Alussa oli tarina, Fiktio ja fakta Teletopelius. Viitattu 11.9.2013.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]