Elämäkertaromaani
Elämäkertaromaani eli biofiktio on yleensä tunnetun julkisuuden henkilön elämänvaiheista kertova romaani, jossa kohdehenkilöstä käytettävissä olevaa faktatietoa yhdistetään fiktiiviseen ainekseen. Elämäkertaromaaneja kirjoitetaan etenkin kirjailijoista, taiteilijoista ja poliitikoista. Elämäkertaromaanissa käsitellään kohteen uraa yleensä pitkältä ajalta, mutta joskus romaani painottuu kohteen identiteetin ja tulevaisuuden näkymien kannalta ratkaisevaan ajanjaksoon. Moni elämäkertaromaani lähtee autofiktiivisen romaanin tapaan liikkeelle taiteilijan elämän loppupäästä ja hakee hänen uralleen merkitystä takautuvasti huippukohtien kautta.[1]
Elämäkertaromaanissa keskeistä on antaa lukijalle päähenkilön elämään kiinnostava näkökulma, ja näin kirjoittaja voi tehdä rohkeitakin tulkintoja. Tarinaa ei siten ole tarkoitus lukea totena.[2]
Esimerkki biofiktiosta on Rosa Liksomin Everstinna (2017), joka hyödyntää Annikki Kariniemen henkilöhahmoa ja leimaa tämän todellisuuden vastaisesti natsiksi, mitä Outi Hytönen esseessään paheksuu. Lukijalle voi siten Hytösen mukaan jäädä biofiktion kohdehenkilöstä ehkä alitajuinen virheellinen kuva.[3]
Finlandia-palkinnolla palkittuja suomenkielisiä elämäkertaromaaneja ovat Hannu Mäkelän Mestari (1995, kertoo Eino Leinosta) ja Helena Sinervon Runoilijan talossa (2004, kertoo Eeva-Liisa Mannerista).[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuusoppi: aapisesta äänirunoon, s. 193. Avain, 2016. ISBN 978-952-304-107-3.
- ↑ Kuukauden sana syyskuussa 2021 on biofiktio Kotus.fi 1.10.2021. Viitattu 14.12.2023
- ↑ Outi Hytönen, Biofiktion kirjoittaja on kaikkivaltias. Parnasso 6–7/2023, s. 39–43