Autoblinda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Autoblinda 41
Autoblinda 41
Autoblinda 41
47 mm L/32 -panssarintorjuntatykillä aseistettu AB 41:n koeversio (47mm L/32 Semovente Da 47/32 su Scafo AB-41).

Autoblinda oli italialainen panssariauto, josta oli kolme mallia: AB 40, AB 41 ja AB 43.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panssariautomallin kehitys kumpusi Italian siirtomaapoliisin tarpeista suorituskykyiselle autolle. Samoihin aikoihin myös ratsuväki halusi uutta panssariautomallia. Näistä tarpeista lähtien mallin suunnitelmat tuotiin julki vuonna 1939. Moottori sijaitsi takana ja tornissa oli eteenpäin suunnattu Breda modello 38 -konekivääri. Toinen konekivääri oli suunnattu taaksepäin ja ajoneuvoa pystyttiin ajamaan joko edestä tai takaosan ohjaamosta.[1]

AB 40[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnitelmista Autoblinda 40 kehittyi edelleen tuotantoon vuoden 1940 puolivälissä, jolloin sen torniin asennettiin kaksi konekivääriä yhden sijasta. Autoblinda 40 oli yhdessä malli 41:n kanssa käytössä enimmäkseen Italian tiedustelupartioiden käytössä Egyptin ja Libyan läntisessä autiomaassa ja Tunisiassa.[1]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paino 7,5 t
  • Miehistöä neljä
  • Aseistuksena kolme 8 millimetrin Breda M38 -konekivääriä
  • Moottorina kuusisylinterinen, 80 hevosvoiman SPA
  • Nopeus 75 km/h, toimintasäde 400 km
  • Pituus 5,24 m, leveys 2,18 m, korkeus 2,44 m.[2]

AB 41[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotannon aikana ilmeni tarve raskaammalle aseistukselle, jolloin malli uudelleensuunniteltiin Autoblinda 41 -malliksi, joka oli muutoin sama ajoneuvo, mutta siihen asennettiin L 6/40 -panssarivaunun 20 millimetrin Breda modello 35 -tykillä ja koaksiaalisella Breda modello 38 -konekiväärillä varustettu torni. Pian huomattiin tämän idean paremmuus ja useimmat siihen asti valmistetuistakin AB 40 -malleista muunnettiin AB 41:ksi. Neljänneksessä vaunuista torni oli myös varustettu ilmatorjuntakonekiväärillä.

Syyskuussa 1942, aluksi enimmäkseen Italian siirtomaapoliisilla, oli käytössä 298 AB 41:stä.[1]. Malli oli käytössä sotatoimissa Balkanilla, Pohjois-Afrikassa, Neuvostoliitossa, Italiassa ja Unkarissa.

Vaunuun valmistettiin normaalirenkaiden lisäksi hiekka-aavikolla käytettäväksi tarkoitettuja renkaita. Se voitiin myös muuttaa rautatiekiskoilla liikkuvaksi raidepyörät, lisämerkkivalot ja torniin asennettavan kohdevalaisimen sisältävällä asennussarjalla. Näin muunnettuja vaunuja käytettiin Balkanilla partisaanien vastaiseen partiointiin.[3]

AB 43 ja muut variaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitystyötä jatkettiin 47 mm panssarintorjuntatykin asentamiseksi torniin. Myös saksalaisen 50 mm tykin asentamista harkittiin. Vain muutama AB 43 ehdittiin rakentaa ennen Italian antautumista, eivätkä ne olleet merkittävässä määrin käytössä.[1] Toisten lähteiden mukaan AB 43 ei koskaan ehtinyt edes tuotantoon saakka.[3]

Pieni määrä tornittomia Autoblinda-panssariautoja rakennettiin tykistön tulenjohto- ja tiedusteluautoiksi[1].

57 AB 41 -autoa oli myös Saksan armeijan käytössä. 37 AB 41:stä takavarikoitiin Italian armeijalta syyskuussa 1943 ja saksalaiset tuottivat itse 20 lisää. Viimeksi tuotetuissa malleissa oli uusi 108 hevosvoiman moottori ja sitä kutsuttiin nimillä AB 41/43 ja Panzerspähwagen AB41 201(i). Viimeisimmän mallin nopeus oli 81 km/h ja toimintasäde 350 km.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Autoblinda 40 and 41 Comando Supremo: Italy at War. 2003. Viitattu 23. marraskuuta 2007. (englanniksi)
  2. Eddy Bauer: Toinen maailmansota 1, s. 401. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05841-6.
  3. a b c Autoblinda AB 41, AB 41, AB 43 wwwiivehicles.com. Viitattu 23. marraskuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]