Atlaksenvihertikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Atlaksenvihertikka
Picus vaillantii.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tikkalinnut Piciformes
Heimo: Tikat Picidae
Suku: Vihertikat Picus
Laji: vaillantii
Kaksiosainen nimi
Picus vaillantii
(Malherbe, 1847)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Atlaksenvihertikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Atlaksenvihertikka Commonsissa

Atlaksenvihertikka (Picus vaillantii) on keskikokoinen luoteisafrikkalainen tikkalintu. Lajin nimesi Alfred Malherbe 1847 ranskalaisen François Le Vaillantin kunniaksi.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 30–32 cm, siipien kärkiväli 41–43 cm ja paino noin 150–170 grammaa. Sen höyhenpuku on yläpuolelta tummanvihreä ja alapuolelta kellanvihreä, yläperä on keltainen. Uloimmat käsisulat ovat mustavalkeat. Koiraalla on karmiininpunainen päälaki, naaraalla se on harmaa tai musta. Äänet muistuttavat vihertikan ääniä. Pärryttää harvoin. Laji muistuttaa suuresti vihertikan alalajia sharpei, ja monet tutkijat luokittelevat sen vihertikan (P. viridis) alalajiksi.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlaksenvihertikka elää Luoteis-Afrikassa Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa 100 000–1 000 000 neliökilometrin alueella, lähinnä Atlasvuoristossa. Lajin kanta on elinvoimainen. Se on ilmeisesti paikkalintu.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlaksenvihertikan elinaluetta ovat vuoristometsät, aina kahden kilometrin korkeuteen saakka.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji pesii huhti-kesäkuussa. Se kovertaa syvyydeltään 40–50 cm pesäkolon puuhun. Munia on 4-8 kappaletta, tavallisimmin niitä on kuudesta seitsemään.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlaksenvihertikka syö pääasiassa muurahaisia, mutta se käyttää ravinnokseen myös lahopuissa eläviä muita hyönteisiä ja niiden toukkia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. IV. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857505-X
  • Kuvia
  1. BirdLife International: Picus vaillantii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 6.11.2013. (englanniksi)