Asturialais-kantabrialainen griffoni
| Asturialais-kantabrialainen griffoni | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Espanja |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Alkuperäinen käyttö | villisian metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Grifón Astur-Cántabro |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 51–56 cm narttu 49–52 cm |
| Väritys | valko-oranssi |
Asturialais-kantabrialainen griffoni (grifón astur-cántabro) on espanjalainen koirarotu.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu vastaa kooltaan yleensä sabueso españolia mutta on tätä hieman pitkärunkoisempi ja lyhytraajaisempi.[1] Pää on pitkä ja vankka. Otsapenger on hieman korostunut. Ylähuulet ovat roikkuvat ja peittävät täysin alahuulet. Kasvojen yleisilme näyttää surulliselta tai väsyneeltä, mutta samalla kertaa myös jalolta ja vakavalta. Silmät ovat pähkinänruskeat. Korvat ovat pitkät ja riippuvat. Niska on vahva ja lihaksikas. Runko on neliömäinen ja tukeva. Häntä on melko lyhyt, paksu, kartiomainen ja hieman ylöspäin kaareutuva. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 51–56 cm ja narttujen 49–52 cm välillä. Karvapeite on lyhyt, karkea, tiheä ja kiiltävä. Väritys koostuu valkoisista ja oransseista laikuista, jotka jakautuvat epätasaisesti.[2]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asturialais-kantabrialainen griffoni on älykäs, lempeä ja ystävällinen, minkä vuoksi se sopeutuu myös lapsiperheeseen.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajokoiria tiedetään varmuudella olleen olemassa jo kreikkalais-latinalaisen kulttuurin aikaan. Kreikkalainen Ksenofon mainitsee sentyyppiset koirat jo vuodelta 400 eaa. peräisin olevassa teoksessaan. 300-luvulla puolestaan Arriano kuvailee tietyntyyppistä Galliassa kasvatettua ajokoiraa, jota kutsutaan nimellä sagusii, mahdollisesti sennimisen muinaisen kaupungin mukaan, jota pidetään sen syntypaikkana. Tästä ranskalaisesta populaatiosta polveutuu muinainen sabueso español, jonka kuningas Alfonso XI mainitsee 1300-luvulta peräisin olevassa kirjassaan.[3] Sabueso español levisi sittemmin kaikkialle Espanjaan.[2]
Paikallisilla metsästäjillä tuli tarve villisikakoiralle, joka sopisi kaikkiin säihin, vuodenaikoihin ja maastoihin. Sen tulisi kyetä työskentelemään ankarammilla alueilla ja säässä kuin sabueso español. 1950-luvulla maahan alettiin tuoda erityyppisiä griffoneita mm. Ranskasta ja Sveitsistä – griffon bleu de gascogne, griffon fauve de bretagne, griffon nivernais, grand griffon vendéen, briquet griffon vendéen – ja niitä risteytettiin sabueso españolin kanssa. Jalostukseen käytettiin myös pieniä juranajokoiria ja karkeakarvaisia pieniä berninajokoiria, ja lisäksi joidenkin kasvattajien tiedetään käyttäneen spinoneja.[1]
Nykyisin rotua tapaa eri puolilla Espanjaa, joskin erityisen runsaslukuinen se on maan luoteisosissa, lähinnä Asturiassa, Cantabriassa ja Galician vuoristoisissa osissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Grifón Astur-Cántabro. Adopt a Griffon. Haettu 1.3.2023.
- ↑ a b Grifón Astur Cántabro. Cuadrilla de Caza Mayor "Caza y Diversion" Cantabria. Haettu 1.3.2023.
- ↑ Grifon Astur-Cantabro. Mi Campeon. Viitattu 1.3.2023.